KaRa alue-estekisat

Lauantaina pöräytettiin Kangasalle, Pohtiolammelle aluekisoihin. Mentiin siis seuraluokka 70cm, mutta oli kivaa nähdä taas "oikeaa kisameininkiä". Pohtis on mun lempparipaikka. Niin hienot esteet ja paljon tilaa. Järjestelyt ja olosuhteet ovat verrattavissa isoihin kisoihin, vaikka osallistuisi vain seuraluokkiin. Porukkaa oli ku pipoa, meidänkin luokassa melkein 40 ratsukkoa ja 80 luokassa taisi olla 55, huh! Onneksi ei tarvinnut jäädä odottelemaan toista luokkaa! Tosin homma toimii todella nopeasti ja jouhevasti, koska verryttelyalue on erikseen ja kisaradalla homma hoituu nopeaan tahtiin. Olen lopen kyllästynyt kisoihin, joissa verkka tapahtuu kisaradalla. Aikaa kuluu hukkaan ja hevoselle tulee väärä käsitys kisoista. Nyt oli hyvä, että päästiin jo kolmansissa kisoissa "oikeaan kisatunnelmaan" ja Pluusi näytti taas luontonsa :) Sitä ei pätkän vertaa haitannut, vaikka kisarata ja jokainen este tuli ihan puskista, ilman että oli saanut etukäteen tutustua niihin. Tämän juuri halusinkin sen kanssa nähdä eli miten se reagoi täysin tuntemattomaan rataan. Mua jännitti aika paljon, koska aluekisoissa tunnelma ja kaikki muu on jotenkin niin virallista. Ja porukkaa on paljon, yleisöäkin. Pluusin kanssa ei olla kuitenkaan paljoa hypitty, joten lisäksi mulla oli syyllisyys-jännitystä treenaamattomuudesta.

Kävin mukavan maastolenkin Pohtiksen metsissä lämmittelyksi. Pluusi puhisi ja pöhisi ja stoppaili, koska metsässä oli isoja kiviä ja muutama heinikkoon hautautunut maastoeste :) :) :) Tässä kohtaa mietin, että kuinkahan käy kisaradalla, joka on täynnä kaikenmaailman örkkejä eli kummallisia johteita yms. Oli kärpässieniä, sateenkaarta, Nalle-Puhia ja Angry Birdsiä sekä tajuttomia kukka-asetelmia joka puolella. Siinä kohtaa kun pääsee radalle odottamaan vuoroaan, on siis alle minuutti aikaa näyttää hepalle pelottavuuksia sillä aikaa kun edellinen suorittaa. No minäpä yritin näyttää Pluusille johteita, mutta se ei edes vilkaissut niitä vaan teputteli lähtömerkkiä odottaen :) Se siis ihan tasan tarkkaan tiesi mistä on kysymys, vaikka periaatteessa oltiin ekaa kertaa tässä tilanteessa. Aiemmin ollaan menty yksin radalle sen jälkeen, kun ensin on yhdessä verkattu radalla. Uskomatonta kuinka nopeasti ne oppivat?!

Radalla mun ei tarvinnut pyytää mitään, Pluusi eteni tosi hyvin ja jouduin pidättelemään jonkin verran. Nyt osasin paremmin lähestyä esteitä kuin viime kerralla. En jättänyt sitä yhtään yksin vaan yritin sovittaa askelia ja ottaa paljon pidätteitä. Veetutti, kun heti kakkoseste tuli alas. Lähdettiin tosi kaukaa, koska hölläsin liian aikaisin. Se lähti hyppyyn heti kun päästin ja päästin siis liian aikaisin. No mutta hyvin me paikattiin sen jälkeen. Muita virheitä ei sitten tullutkaan. Pluusi teki tosi tasaisen ja hyvän suorituksen, vaihtoi laukat ja pyrki kovasti eteenpäin. Hyvä näin! Vielä kun itse oppisi viemään sen oikein. Nyt tää skarppaa ja alkaa ottaa vähän tunteja, koska Pluusin kanssa voi oikeasti edetä. Saadaan paketti kuntoon, kun saan vähän apuja ja vinkkejä viisaammilta. Tytteliä siis metsästetään jatkossa meille avuksi.

Pluusilla on nyt kaksi 60cm rataa ja kaksi 70cm rataa takana. Ensi kerralla ajattelin, että voisi mennä 70 ja 80 radat. Tahti on nyt vähän toinen kuin Woodyn kanssa, koska Pluusin laukka on jo nyt niin hyvä, että sen uskaltaa viedä isommallekin radalle. 80cm on hyvä korkeus junnata sitten vaikka vähän pidempäänkin. Niitä luokkia kun on suokeille hyvin aluepuolellakin. Tärkeintä on, että sillä on Woodyn tapaan loistava asenne, paljon intoa ja eteenpäinpyrkimystä, sporttisuutta, tahtoa tehdä hyvin ja ennen kaikkea se on rehellinen ja luotettava. Mitä muuta estehevoselta vaaditaan :)

Tottakai pudotus harmitti, koska aika oli niin hyvä, että taas olisi tullut sijoitus. Päätin kuitenkin olla murehtimatta sitä, koska on täysin oma syyni, etten ole harjoitellut esteitä Pluusin kanssa tarpeeksi. Mulla kun on tämä paha tapa hinkua kisoihin treenaamaan, vaikka perustreeni pitäisi tietysti tehdä kotosalla. Jos nyt taas kerran yrittäisi olla parempi ihminen ja alkaa harjoitella kotona ihan tavoitteellisesti! Onneksi nämä korkeudet ovat vielä niin vaatimattomia, ettei näissä pääse hepalle tulemaan "pahoja paikkoja".  Pluusi nauttii täysin siemauksin ja selvittää nämä korkeudet leikiten. Itsekin huomasin taas nautiskelevani jokaisesta hypystä ja pitkistä laukkapätkistä, joita Pohtiksen kenttä tarjoaa yllin kyllin. Ruusuketta ei vielä tullut, mutta jos ensi kerralla?!

Kuvia...tällä kertaa ei parhaat hyppykuvat oikein onnistuneet. Kamera oli tarkentanut jonnekin taakse, höh!

Ihan karsee asento mulla tässä!

Pluusi näyttää aivan ihanalta putelta :)

Tässä on tää tarkennus mennyt pipariksi...

Samoin tässä...

Kisojen jälkeen lähdettiin Mikan ja Johannan sekä Kirsin kanssa uittamaan heppuleita. Olipas tosi hauska reissu. Kaikki putet pulikoi riemukkaasti eikä vesikään ollut enää niin kylmää!

Hih!

Kiitos Juhalle kuvista ja avusta. Nyt oltiin pitkästä aikaa kahdestaan kisoissa. Meiltä alkaa sujua nää kisareissut jo aika rutiinilla näin kaksinkin :) Lisää estekisoja mulle heti kaikki tänne nyt :) Hyvä viikko taas takana. Taas tuli ravi- ja estekisat samalle viikolle. Toivottavasti kesä ei lopu ihan vielä!!!