Eläinlääkäri ja etujalkojen piikitys 25.9.2012

No eilen sitten tosiaan taivutettiin etuset ja siinähän kävi tismalleen niinku talvellakin, että ponista tuli kolmijalkainen molemmilta puolilta taivutettaessa. En ollut sinänsä harmissani tästä, koska olihan se tiedossa. Enemmän mua harmitti, kun juteltiin liikutuksesta Kimmon kanssa ja jonkin verran täytyy vieläkin keventää liikutusta :( Matkakisat Kimmo arveli turhan rankoiksi pitkäkestoisuutensa vuoksi. Pohjat on myös olennaiset tässä kohtaa Woodyn kanssa. Onneksi mulla ei niihin matkiksiin ole niin hirveää hinkua, vaikka tokihan se harmittaa. Eniten mua sylettää nuo estehommat. Onneksi sain luvan hypätä silloin tällöin...tietysti hevosen kunnon mukaan.

Tässä vaiheessa on jotenkin tosi vaikea suunnitella tulevaa, kun ei oikein tiedä mihin kuntoon hevonen tulee sairasloman jälkeen. Talvella olin ihan rikki piikityksen jälkeen, kun ajattelin ettei Woodyn kanssa voi tehdä enää mitään, mutta puoli vuotta meni tosi hyvin ilman oireilua. Vasta Liesjärven matkakisojen jälkeen jalat alkoivat oireilla. Aion olla stressaamatta, koska sen mukaan tehdään, miten hevonen kykenee. Tosi hyvin onneksi itse tiedän, millonka se on kipeä ja täytyy menoa hidastaa. Hypätty on tooooosi vähän ja samalla meiningillä jatketaan, paitsi ehkä korkeuksia täytyy tiputtaa. Tää oliskin helppoa, jos W hyppäisi esteet nuolemalla, mutta tosiaan ne 120 leiskautukset 80 radalla eivät todellakaan tilannetta paranna, joten siirrymme takaisin 60-70 luokkiin ja hypätään silloin tällöin omaksi iloksemme, molempien mielenvirkistykseksi :)

Matkakisojen kohtalosta en osaa vielä sanoa, kun en yhtään tiedä miten W paranee. Jos hyvin käy, niin ehkä sitä jotkut kisat voi käydäkin tuuppasemassa esim. talvella hyvillä pohjilla. Kattellaan!!! Pihakoristetta Woodysta ei tule. Jos jalat menee tosi huonoksi, niin sitten se siirtyy armeliaasti pois. Toivotaan, että meillä on vielä monta vuotta yhteistä taivalta edessä :)

Toukokuussa Mäkkylässä :)

Yömaastoilua pimeydessä :) 21.9.2012

Me ollaan Woodyn kanssa käyty öisin maastossa monta vuotta, ihan alusta asti. Toisin kuin voisi luulla, hevonen on öisin todella rauhallinen eikä pelkää pimeää. Päinvastoin :) Tämä taisi olla 7. yömaasto tänä vuonna. Yömaastoja voi tehdä vuodenajasta riippumatta. Toki kesäisin näkyvyys on parempi kuin muulloin, mutta pimeyteenkin tottuu! Kaikilla talleilla ei todellakaan olisi tällainen yöratsastelu edes mahdollista, mutta ihanaa, että meillä kaikki onnistuu :)

Viime yönä oli helpompaa kuin aiemmin, syy: Otsalamppuun oli vaihdettu patterit. Kannatti! Yli puolet lenkistä oli kuitenkin pilkko pimeydessä, ei mitään valoja, joten lamppu oli kyllä tarpeellinen. Mun ja Woodyn yömaastot on siitä kivoja, että voi ratsastella paikoissa, joissa päivällä ei voi syystä tai toisesta. Pidän reitit salaisuutena, koska osa paikoista on ratsastuskiellossa. Mielestäni yöllä voi ratsastaa melkein missä vaan, koska muusta liikenteestä ei tarvitse välittää. Lisäksi olen ottanut periaatteeksi siivota kakat, jottei siitä tulisi sanomista. Woody on nero, se kakkaa aina vaan mettään, missä ei oo mitään väliä :D Viime yönäkin!

1,5h lenkki, josta n. 4km putkeen leppoisaa ja rentoa laukkaa hyvällä pohjalla :) Toki hölkkäiltiin vielä sen lisäksi. W kävi aika kuumana laukkapätkällä ja jouduin oikeasti ottamaan sitä kovasti kiinni. Sitä ei haittaa laukata lujaa pimeyteen...luulisi että pimeys vähän hillitsisi menoa, mutta ehkä se on jo niin tottunut. Mua vähän jännittää, että muistanko kaikki mutkat oikein, hih :) Se auttaa pimeässä menoa, että tietää mihin polku seuraavaksi kääntyy, kun ei sitä kunnolla ehdi näkemään. Ihan huippureissu, kun kerrankin oli kunnolla vaatetta itselläkin. Woody ei taaskaan pelännyt mitään, vaan oli tosi kiva. Parit autoilijat ohittivat isolla tiellä ja ilmeet olivat taas näkemisen arvoiset: "Kuka hullu ratsastaa yöllä ja onkohan toi hevonen pöllitty?" -ilmeet huvittivat mua taas kovasti ;) Ihana Woody <3 Tähtiä oli taivaalla enemmän ku ikinä ja nähtiin yksi tosi hieno tähdenlentokin :)

Alue-este, Korpilahti 16.9.2012

Taas pakattiin tavarat ja poni autoon tällä kertaa suuntana Jyväskylän Korpilahti. Tiedossa siis meitin toka aluestartti esteillä ja taas 80cm luokka. Tällä kertaa mukana oli Ilona, Woodyn reipas kisahoitaja :) Olipas ihana ilma ja ihana paikka :) Muistutti ulkomuodoltaan kovasti Pohtiolampea. Katsomot ja kaikki. Mulla meni taas kerran aikataulutus pipariksi ja menin verkka-alueelle tyyliin 10 minuuttia ennen starttia...hyvä Piia!

No juu, almost kylmiltään siis puskettiin radalle. Woody arkoi oudosti selkää, kun kiipesin kyytiin. Veti sillai körmyyn samalla tavalla, kuin sateen jälkeen jos on kastunut. En tiedä mistä oli nyt juminut, mutta onneksi meni nopeesti ohi. W oli verkassa tosi lunki (outoa), mut radalla siitä kuoriutui taas kilpaponi, vaikka tosiaan ei ollut yhtä jouhevaa ja sujuvaa, kuin parit edelliset kisat. Eka este hirveellä ilmavaralla ja sit selittämätön ja epä-woodymainen tökki toiselle esteelle??????? Olin hämmästynyt ja voltin aikana ehdin kelata koko meidän uran läpi lähestyessäni estettä uudestaan. Ajattelin, että voi vinetto nyt runnotaan hepo yli. Sen jälkeen sain kyllä patistella melkein joka esteelle ja vaikka muuten tulikin puhdas rata, niin mieli oli maassa, koska viime talven tapahtumat tulivat flashbackinä elävästi mieleen. W oli just tommonen silloin, ku etusten nivelissä oli se tulehdus. Se hyppäsi kiltisti, kun pyydettiin, mutta sen menosta uupui se normaali lentävä draivi. Esteiden väleissä mentiin reippaasti ja sykkeellä, mutta lähestymiset ja hypyt oli vähän outoja niinku viime talvenakin.

Koska nyt tiedän vaivan, en ole epätoivoinen niin kuin talvella, vaan otan lusikan kauniiseen käteen ja soitan eläinlääkärin piikittämään kortisonit etusten vuohisniveliin ennen kuin tulehdus pääsee pahemmaksi.

Kisaradasta ei luonnollisestikaan voi jäädä kovin hyvä mieli, kun tietää ettei tamma ole ihan kunnossa. Kiitän ja kumarran kuitenkin sen asenteelle, jolla se haluaa tehdä minut onnelliseksi kipeänäkin. Nyt onneksi tiedän ongelman ja teen oman osani eli hoidan hevosen kuntoon. W on nyt ollut niin kauan taas hyvä, että mistä olisin voinut tämän tietää?! Turha murehtia, kun nyt kuitenkin tiedän.

Aika hyviä kuvia radasta Juha sai taas otettua :) Kiitos :) Ilonalle kiitos avusta ja videoinnista!

Huojentunut ilme muurin jälkeen radan päätteeksi

Kouluratsastusta...mitä se on?

Tänään torstaina 13.9. siis oltiin Woodyn kanssa nykimässä koulua Katin tunnilla. Meitä oli neljä ja mun oli tooooosi vaikea "mahtua" sekaan, ku ollaan W:n kaa tämmöttisiä torspoja ;) Mä en tiedä mikä siinä nyt on niin vaikeaa olla neljästään koulutunnilla, kun estekisojen verkkaan mahdutaan samaan tilaan yli tuplasti enemmän porukkaa...No kait mä opin, joskus! Tehtiin voltteja, siirtymisiä ja siirtymisiä volteilla :) :) :) Woody oli parempi ku viimeksi, kun ei jännittänyt enää vaan oli ajoittain aika rento. Mihinkään muotoon en sitä kyllä saanut ennen ku loppuverkoissa, mut eipähän peitsannut ku kerran tai kaksi, jee! Laukannostot oli hyvät, samoin siirtymiset raviin parantuneet viime kerrasta. Aikamoista hulinaa Woodyn kanssa kyllä on, kun se kuumenee niin kauhiasti kaikesta. Sit vedetään pää ylös ja ravataan alta pois, että koitappas nyt täti istua siellä, hä hää :) Oon tyytyväinen kokonaisuuteen, koska W parani ekasta kerrasta niin paljon. Tää oli siis meidän toinen koulutunti. Parannettavaa on kummiskin niin paljon, että taitaa tästä maailmasta koulutunnit loppua kesken ja me Woodyn kaa kasvetaan koiranputkea ennen ku hommat on saatu kuntoon...MUTTA, siitä huolimatta mulla on tosi hyvä mieli. Onkohan mussa jotain vikaa???

Kolmikaarinen kiemuraura...WHAAAAAT? No juu, nyt osaan senkin. W meni sen yllättävän hyvin. Luulin, että siitä ei tule yhtään mitään :) No mut hei...aina sitä oppii jotain uutta, jee!

Liesjärven matkikset 1.9.2012

WuuuHuuuu ja RiiiiVaaaa!!! Alueluokka 20-39km taas kyseessä. Aamutohinat meni normaalisti, paitsi että pitkästä aikaa W jännitti pesarissa, kun oltiin lähdössä. Väänsi kolmet ripulipaskat ja tärisi kuin haavanlehti jännityksestä, muttei silti käyttäytynyt muuten oudosti. Matka sujui hyvin ja ilmakin oli ihan ok. Mukana oli taas Anni ja Juha, toisessa autossa Kirsi, Johanna. V, Johanna. J ja Mika. Paikanpäällä oli huikeat tilat ja kiva tunnelma, jota luomassa oli mm. asuntoauto-kanslia. Olimme siis kirjaimellisesti the middle of nowhere :) Tällä kertaa päätin olla stressaamatta Woodyn juomisesta, koska keli oli niin viileä ja olin juottanut sitä hyvin pari päivää. Eläinlääkäri oli sama kuin Ypäjällä. Nyt en jänskännyt tarkastuksia niin kuin aiemmin. Woody juoksi niin lujaa tarkastuksessa, etten meinannut perässä pysyä, hih! Ja taas päästiin matkaan :)

Woody oli ihan kummallinen alusta asti. Ei torsponnut eikä painanut ohjalle. Olin ihan varma, että se on kipeä. Koko lähes kuuden vuoden aikana se ei ole kertaakaan ollut tuommoinen ratsastaa. Pitkin ohjin ravasin ja laukkasin melkein koko helkutin matkan ilman minkäänlaista tsättäämistä...WHAAAAT??? Menin edellä koko matkan ja korvat olivat tötterössä, mutta ei kiskomista, prrrr:yyttelyä tms. siis ei voi olla totta.- Ekat 10 kilsaa meni pipariksi, koska mietin vaan koko ajan että W on kipeä. Se kuiteskin liikkui mielellään ja puhtaasti, joten annettiin mennä. Juotu ei taaskaan, mutta omppuja upposi tällä kertaa huoltopaikoilla. Viimeiset 9 kilometriä oli pehmeää metsätietä ilman mitään ihmisasumiseen viittaavaa. Vain muutamia "peuratorneja" tien laidassa.

Mentiin 3-5 ratsukon ryhmässä koko matka ja hauskaa oli, vaikka hiukan satelikin. Oltiin saatu väärät maaliintuloajat lähtiessä, joten hissuteltiin lopussa. Keskinopeudeksi tuli 12.2km/h, mikä on mielestäni hyvä aika. Eihän tonne aikaa menty ratsastamaan. Tultiin loppujen lopuksi Kirsin kanssa kaksin maaliin rauhallista käyntiä.

Ratsastuksen jälkeen alkoi sataa enemmän, joten poneille puettiin sadeloimet. Woodylla on uusi ja hieno kirkkaanpunainen fullneck. Woody söi ja joi taas aika hyvin ratsin jälkeen eli ei huolta siitäkään. Anni talutteli hyvin ennen ku vietiin tarkastukseen. Tarkastus taisi olla jotakuinkin 20 minuuttia maaliintulosta. Woody sai taas A:n kaikista eikä huomautuksia, joten läpi heittämällä. Taisi olla ainoita hevosia, joita ei tarvinnut vetää perässään juoksutuksessa. Edelleen meni vauhdikkaasti :) Ja onnea Kirsille ja Ricolle hyväksytystä suorituksesta!!! Oli kivaa olla kaksin palkintojenjaossa :) Ruusuke, kunniakirja ja ämpärillinen omenoita oli tämän päivän saldo. Suurkiitokset huollolle ja kuvausryhmälle eli Juhalle ja Mikalle!!!

Yhtä hymyä :)

Ansaittu pusu <3

Yksin Mäkkylässä pomppimassa

Lähdin tavalliselle maastolenkille ittekseni ja päädyin hetken mielijohteesta Mäkkylän maastoradalle. Siellä oli monta uutta estettä. Voin sanoa, että melkoisen hurjia häkkyröitä löytyi pellolta. Woody ei taaskaan välittänyt mitään vaan painoi häntä putkella kaikista yli epäröimättä hetkeäkään. Se on kyllä niin kiva, kun ei mitään koskaan kattele!!! Jos terve on ja jalat ei oo kipeet, ni se ei kyllä töki. TYKKÄÄN! Hypättiin ratana lähes kaikki mitä pellolta löytyy ja nyt oli kivaa, kun kenttä oli paremmassa kunnossa. Laukka pyöri tosi hyvin ja nautin menosta täysin siemauksin. Kuvia on vain yksi, jonka selästä käsin nappasin tulomatkalla.

Vähemmän mairittelevat ekat koulukisat

No nää tuli siitä, kun meillä on Johanna Järvisen kanssa veto, että jos mie pamautan koulukisoihin, ni hää tulee Vahantaan estekisoihin Oskulla. Hauska veto ja muuten mua ei olis kyllä tonne saanutkaan. En oo menny elämässäni aitojen sisällä kuin kaksi kertaa ja silloinkin olin 12-vuotias, joten kummallakaan, siis mulla eikä hepalla ollut mitään hajua koko touhusta. Tiesin tismalleen, miten W reagoisi ja just niin kävikin. Ihmetteli ja hämmentyi kovasti, mistä seurauksena peitsaamista. Tosi kiltisti se meni minne pyydettiin eikä änkyröinyt, mutta sen verta jännittävää oli aitojen sisällä, että 1/3 radasta mentiin peitsillä. Tuomarit eivät jostain syystä maininneet tästä mitään lapuissaan, mutta toki se näkyi pisteissä. Olen onnellinen, että mulla oli pokkaa mennä, vaikka pelkäsin just tota peitsiä, ku se hakee siitä turvaa jännittävissä tilanteissa. Sama juttu esteradalla silloin tällöin ja maastossa ja jopa kotikentällä. Onneksi nykyisin enää harvoin. Ennenhän me ei muuta mentykään, kuin peitsiä ja kiitoravia, hih! Mutta...normaaliin tyyliini panostin ulkonäköön, kun meillä tuo itse meno ei yleensä täytä tyylikriteereitä. Eli hienot rusetit leteissä ja muutenkin mielestäni ulkonäöllisesti tyylikäs kokonaisuus :)

Ja hei...ei oltu viimeisiä :)

Grand Prix Helsinki, alue-estekisat Laakson ratsastus-stadionilla 12.8.2012

Hip hei repäisy oli taas tämäkin reissu. Akkaa jännitti niin, että meinas taju lähteä! Meinas usko loppua, kun etsin tukihenkilöä reissuun. Ei sit vaan meinannut löytyä...:( kunnes Johanna Salo pelasti tilanteen ja tuli aamulla tallille 5.30 yön aikana vauhtiraidan kylkeensä saaneella autollaan. Matka meni hyvin, samoin alkutohinat kisapaikalla. Verkkaan mahtui niin monta ratsukkoa ettei määrää ollut siis edes rajattu. Woody oli verkassa ihan pöhlö. Painoi ohjalle niin pirusti ja vauhtia olisi pitänyt olla koko ajan sata lasissa...ylläri pylläri :) Kaikki meni miten sattuu verkassa, joten piti olla tosi varovainen. Kilpakenttä oli ihan järkyn iso ja esteet+johteet ihan älyttömän hienoja ja näyttäviä. Fiilis ja meininki oli kuin isoissa, oikeissa estekisoissa ja Mikael Wahlman samassa verkassa lisäsi epäuskon tunnetta.

Mua jännitti ihan hulluna Woodyn jalkojen senhetkinen kunto ja miten se reagoi alastuloihin, kun niitä nyt vaan koko ajan miettii, ei voi mitään. W oli ihan elementissään ja teki hienon radan, laukassa. Yksi ainut laukanvaihto ravin kautta, muuten laukkaa koko rata. Myös vastalaukkaa tuli pari aika hienoa kaarretta. Hyvä W!!! Olin niiiiin onnellinen. Taas kerran olin todistanut itselleni ja muille, miten luotettava ja kiva hevonen mulla on. Olen siitä hurjan ylpeä :) Sit seuraavaksi jännitettiin, tuleeko sijoitus...tuli! 8. sija ja 40 ratsukkoa mukana. Voihan Woody. Tässä kohtaa olin ylpeä siitä, että se on ex-ravuri ja että se matkustaa paikasta toiseen Tahlon kopilla <3 Kiitos Juha ja Johanna seurasta, avusta ja kuvaamisesta!

Matkakisat Punkalaitumella 28.7.2012

Jo vain tuiskautettiin Kirsin kanssa alueluokkaan, koska alue- ja seuraluokissa on niin vähän eroa. Vain vauhtivaatimukset ovat erilaiset eli alueluokassa ihanneaika on 10-15km/h, kun seuraluokassa samalla matkalla aika on 8-12km/h. Matka oli tällä kertaa 32.5km. Ilma TODELLAKIN suosi ja fiilikset oli hyvät. Eläinlääkärin tarkastus meni läpi heittämällä ja matka alkoi, Jee!

Jiihaa, lähtölinja ylitetty ja ihanat maastot taas tiedossa...Koska oli helle, oli meillä tietty paljon juomaa hevosille. Niinpä niin, mun kopukkani ei suostunut koskemaankaan juomiin huoltopisteillä. Rico taas veti niin paljon, et napa paukku. En ollut huolissani ekalla huoltopisteellä, mut toisella pisteellä alkoi posket punoittaa, ku poni ei suostunut syömään edes omenoita ja ruiskun kanssa oli tosi vaikeaa. Tilannetta ei tietenkään helpottanut, kun toinen joi ja toinen ei. No mä sit siinä itkupallo kurkussa yritän "pakkojuottaa" omaani ruiskulla, kun joku kanssakilpailija ratsastaa viereen ja kertoo että pakkojuotto on kiellettyä. Siinä vaiheessa meinas tulla äitiä ikävä! Paljonkaan paskemmin ei enää voisi mennä, nyt tietty tulee hylsy jne...mä ajattelin, mutta koska kyseistä sääntöä ei löydy kirjattuna, sain anteeksi tämän kamalan teon. Ei siis pakkojuottoa tulevaisuudessa. No mistä tuonkin olis taas voinu tietää???

Matka jatkui, mutta ei montaa sataa metriä, kun Rico tico tico löi hihnat kiinni ja päätti, että puusilta on väärässä paikassa väärään aikaan. Neuvottelujen ja turhien yritysten jälkeen, totesimme Kirsin kanssa, että minä jatkan maaliin. No eipä ollut kovin juhlallista jättää kaveria ja jatkaa yksin, mutta vaihtoehdot tosiaan olivat melko vähissä :( Jatkettiin reippaasti W:n kanssa kaksin ja saatiin pian muut kiinni. Maaliin tultiin isolla porukalla.

Jännitin jälkitarkastusta taas, mutta hyvin meni. Saatiin ihan kivoja tavarapalkintojakin :) Paras oli sponsorihuopa kisojen vanhimmalle hevoselle. Hieno PolyPad huopa komeilee alapuolella.

Maaliintulon jälkeen Woody söi ja joi tosi hyvin. Kotona vietti ruhtinaallisesti aikaa vesikupilla, kun kuuntelin. Eihän nyt kesken töiden aleta syömään ja juomaan. Vasta kun työt on tehty, miettii Woody "tosikkoainatehdäänkaikki200prosenttisellavakavuudella" hevonen :D Kiitos ratsiseurasta Kirsille sekä kiitos ihanat huoltajat Juha ja Anni + tietysti muu tukiryhmä ja hovikuvaaja Aittokallio :)

Alkukesä 2012 lyhyesti

Ollaan Woodyn kaa vähän reenailtu ilman varusteita menoa ja yllättävän hyvin se sujuu. Viimeksi meillä ei ollut mitään rensseleitä, paisi mulla jalustinhihna, joka oli W:n kaulan ympäri. W toimii ajatuksen ja vatsalihasten turvin. Se on hurjan leppoisa ilman varusteita. Ei sählää tms.

WUUUUHUUUU!!

Kesäkuun 2. päivä startattiin meidän ekoissa matkaratsastuskisoissa Ypäjällä. Mukana oli siis Kirsi Elvillä ja tietty kattava huoltojoukko. Ilma oli kurja, mutta mieli sitäkin parempi, kun sateessa talutettiin hepat eläinlääkärin tarkastukseen. Jännitti ihan älyttömästi ja koin järkytyksen kuullessani, että hevoseni sydän jättää lyöntejä väliin...SIIS MITÄ??? Tämä ei kuulemma lainkaan haittaa ja joillakin vaan menee näin, mut silti... No...päästiin molemmat Kirsin kanssa matkaan ja maastot oli ihanat, ihanat ja ihanat :) Lopussa ylitettiin Ypäjän Riviera-vesieste. Woody meni veteen yllättävän sopuisasti. Meidän mukana koko reissun oli mukava lakimies Veera hevosellaan Cast Casablanca, 20 vee lämppäri.

Jälkitarkastus ei ollutkaan sitten enää niin simppeli, kun hevoset ehti kangistua kylmän ilman ja liiallisen odotuksen takia. Elvi ei päässyt läpi ja Woody pääsi hädin tuskin. Se aristi selkää tosi paljon, kun lääkäri paineli. Menin palkintojen jakoon ja sain hienon ruusukkeen, kunniakirjan ja jotain tavarapalkintoja. Hyvä fiilis kommelluksista huolimatta. Hauska laji :)

Ypäjän Riviera

Kesäkuussa olin paljon ittekseni tallilla, kun Kirsi oli reissussa ja Johanna.V mökillään. Meillä oli taas Woodyn kanssa estekisat. Tällä kertaa Osaran tallilla Hämeenkyrössä. Siellä mentiin 60 luokka, ku seuraava oli 80, enkä vieläkään uskaltanut siihen noiden koipien takia. Paikka oli ihan mieletön, suuren urheilujuhlan tuntua...+ ihana yllätys, kun Mika ja Johanna tuli kannustamaan ja kuvaamaan :) Woody teki hyvän ja tasaisen, puhtaan radan, josta sijoitus 6/30. Jee! Taas tultiin ruusukkeen kanssa kotio.

Sijoitus 6. Tais olla niin, että 8 ratsukkoa sijoittui.

Juhannuksena rykäistiin Woodyn kanssa taas Mäkkylään. Tällä kertaa ylhäisessä yksinäisyydessä. Sukulaiset olivat katsomassa äidin ja Sepon kanssa. Juha otti kuvia. Rata oli huonossa kunnossa, heinä niin pitkää ettei esteitä edes näkynyt...Yritettiin tuuppia jotain.

Alkuvuosi 2012

No juu, kun tällai jälkikäteen näitä tekstejä koittaa vääntää, ni haluaa päästä vähällä ja tiivistää tapahtumat mahdollisimman tujuun pakettiin. Woody siis piikitettiin kortisonilla helmikuussa, koska etusten vuohisnivelet oli pahasti tulehtuneet. Kävelyä kaksi viikkoa ja sit hiljulleen ravia pienissä erissä. No senhän tietää, että kun muutenkin ylienerginen otus laitetaan seisomaan, siitä ei mitään hyvää seuraa! W oli siis suhteellisen pimeä, kun yritin kävelyttää joko selästä- tai maastakäsin. Sitten kun päästiin taas normihommiin, helpottui tämäkin ongelma.

Päästiin taas hyppäämään huhtikuussa ja eläinlääkärin ohjeen mukaan en hyppää turhia hyppyjä vaan aina hypyt minimoidaan. Isoja ei enää hypätä, mikä tarkoittaa meidän tilanteessa yli 90cm esteitä. Toukokuussa täräytin Vahantaan estekisoihin varovaisesti 70cm luokkaan. Siellä oli tyyliarvostelu, tuo kirottu paise esteratsastuksen muuten niin ylväässä ruumiissa. Siitä välittämättä kiidettiin vauhdikkaasti puhdas rata lentäen, eikä ne tuomarin pisteet nyt niin huonot olleetkaan. HUIP-PU-A! Seuraavana viikonloppuna ratsastettiin Kirsin kanssa Mäkkylään hyppelemään maastoesteitä ja hienosti meni molemmilla. Woody ei ollut tahmea tai haluton, kuten talvella. Nivelet ovat siis paremmassa jamassa. Vieläkin vältän isoja esteitä ja hyppyjä. Hulppeaa oli se, että hovikuvausryhmä oli paikalla ja hienot hetket tulivat sekä videolle että still-kuviksi. Kiitos!

Vahannan estekisat 20.5.2012

Mäkkylässä 26.5.2012

Liikennemerkki

Lisää kuvateksti

Vanhoja ja uusia tuulia (vuosi 2011)

Maaliskuisen jakautumiseni jälkeen kesti hetken ennen kuin kykenin taas kuskiksi satulaan. Ilona kävi keväällä Woodyn kanssa yhdet estekisat Vahannassa, kun mamma ei itte vielä kyennyt. Kesällä pääsinkin sitten jo kunnolla takasin "sorvin ääreen". Perusratsastusta hiottiin sen verran, ku mun kuntoni kesti ja aloitettiin hyppyhommelitkin uudestaan. Viidet estekisat sain syksyn aikana käytyä ja jopa hyvällä menestyksellä. Mun ja Woodyn ensimmäinen voitto 80 radalta tuli Vahannassa joulukuussa. Otin estetunteja Keskisen Katilta ja yhden Tytteliltäkin ennen joulua. Estekisoissa käytiin Sastamalassa, Niihamassa ja Vahannassa.

Jossain vaiheessa loppusyksyä Woody alkoi olla tahmea esteillä. Ei oikein halunnut mennä ja teki hassuja hyppyjä. No...onneksi tunnen omani ja tiesin, että jotain on vialla. Seuraavana vuonna alkuvuodesta vein ponin klinikalle ja syy selvisi. Niveltulehdus vuohisnivelissä, kortisonia ja saikulle. Siitä tuonnempana lisää. Hevonen teki uskomattomia ratoja ja hyppysuorituksia huolimatta kivuista ja tulehduksesta. Onneksi lähdin suht nopeasti selvittämään asiaa eikä suurempaa vahinkoa päässyt tulemaan.

Kuvia vuodelta 2011

Ekaa kertaa maastoesteitä Mäkkylässä

Vene

Banketti

Kirsin kentällä esteitä

Estekisat Sastamalassa

Mari-Nella ekaa kertaa Woodyn selässä n. 8 kk ikäisenä

Niihama Drive-in marraskuu 2011

Niihama Drive-in joulukuussa 2011

Vahannan estekisat joulukuussa 2011. 80cm/sijoitus 1.