Pääskyn vuosi videona :)

 Pääsky on nyt ollut meillä muutamaa päivää vaille vuoden. Tehtiin sen kunniaksi Pääskystä video sen ekasta vuodesta meillä. Sehän tuli meille 7 kuukauden ikäisenä ja on nyt siis 1v 7kk, vaikka ravurin ikähän lasketaan aina vuoden alusta eli kakkoseksihan se nyt siis kääntyy. Meidän vauva <3


http://www.youtube.com/watch?v=o0U9krhF6wU

Pääskyn kanssa ajelulla

Tänään ajettiin kolmatta kertaa onnettomuuden jälkeen. Fiilis alkaa oleen kohillaan :) Annoin mennä pätkittäin reipasta hölkkää, kun kerran virtaa tuntuu olevan. Yleensä mennään pikku hölkkää, mutta tänään mentiin tosiaan pätkittäin reipasta, hih! On kyllä hyvä ja tasainen tahti varsalla. Ei haitannut edes epätasainen tie. Kyllä on rytmikästä tuo Pääskyn ravi hittolainen ;) Ei yhtään tahtirikettä koko reissulla, vaikka tie oli tosi töyssyinen mettässä ja kärryt heitteli vähän sinne tänne. Hyvä on tasapaino varsalla. Eilen sen meno näytti mun mielestä jotenkin raskaalta siellä maneesilla, mutta kärryjen edessä sen meno on todella kevyttä ja helppoa. Tietty se pitkäjalkaisen puoliveri-varsan askellus hämäs eilen aika paljon ja noi putet näytti tappijaloilta siinä rinnalla. Adilla on kyllä upeat liikkeet. Siitä tulee hieno ja estesukuhan sillä onkin. Vaikka kyllä tulee olemaan kouluradoillekin liikettä sillä varsalla :) Ihana viipyvä ravi.

No mut takas Pääskyyn...Mentiin siis reipasta ravia ja puoli kilsaa ennen kotia yhtäkkiä alkoi pomppia. Pari pukkia ja samaa yritystä kuin Teivossa. Nyt en jäänyt toppuuttelemaan, vaan nykäisin ensin kaikki vasemmalle. Kaula kenossa kohti mettää ja just ennen ojaa hanat oikealle. Siihen perään kunnon sahaukset molempiin suuntiin muutamalla perkeleellä höystettynä ja siihen loppui tonttuilut tällä kertaa!!! Yllättävän nopeasti sitä reagoi itte, kun se tilanne tulee. Nyt oli helppoa, kun tiesin tarkkaan mitä teen. Jotenkin oon nyt tosi helpottunut, että se teki tänään, mitä teki. Tavallaan ne temput ei oo siellä jossain piilevinä ja jännittävinä, vaan kun ne tulee esiin, niin niihin alkaa osata suhtautua ja reagoida. Otettiin vielä ravia ja sit loppukäynnit. Potkuremmi oli tosi napakasti kiinni ja sekki on nyt aika hyvä pukkien kannalta. Ei saa päätä niin alas että lähtisi kunnon voimalla takapuoli taivasta kohti. Tänään en edes nähnyt kunnolla takakavioita, eikä jalat paukkuneet kärryjen rautoihin niinku viimeksi, jee!

Pääsky on nyt ollut tosi kiva käsitellä. Ei oo purrut tai mitään muutakaan ja esim. pallot saa laittaa korviin ilman tänttäröintiä. Lisäksi se on oppinut peruuttamaan. Tänään se peruutti ekaa kertaa kärryjen kanssa sillai nätisti ja suosiolla, ilman että tartti ihmisen painaa tai työntää. Pelkkä kehoitus riitti. Hyvä Pääsky <3 Tänään käännettiin ympäri ekaa kertaa oikean kautta. Aina on käännytty vasemman kautta. En edes tiedä miksi?! Hyvin sujui tähänkin suuntaan. Se ei enää tartte edes apua suupieleen käännöksissä, vaan pääsee itse ympäri tosi pienessä tilassa, vaikka aisat on suhteellisen pitkät. Se osaa hienosti astua ristiin eikä välitä vaikka aisankärjet vähän hieroisivat kaulaa. Nää on tärkeitä juttuja kaikki ja ihanaa että sen kanssa asiat sujuu, vaikka sitten toisaalta onkin tuo takapää melko kevyt ;)

Nyt ollaan vajaan viikon sisään ajettu kolme kertaa ja käyty kerran kopin kanssa maneesilla hillumassa, joten Pääsky pureskelkoot näitä nyt muutaman päivän tai vaikka kokonaisen viikon ja katsellaan sitten taas uudestaan ensi viikon lopulla. Nyt alan keskittymään perjantain starttiin Pluusin kanssa. Lähdetään Poriin iltapäivällä ja tosiaan vasta 10. lähdössä ajetaan kilpaa. Sitä odotellessa...Suht kevyt viikko Pluusilla tiedossa ennen sitä. Huomenna maastoillaan Saiman ja Norpan kanssa, jiihaa!

Varsat maneesilla

Vietiin tänään Inan ja kumppaneiden kanssa varsat Pinsiön maneesille vähän liikkumaan :) Ei ne ihan kauheesti juosseet, mutta jotain nyt kummiskin. Laitettiin yksi estekin seinän viereen, mutta aika pihalla nuo kaikki kolme tuntuivat olevan, hih! No saatiin me ne kummiskin hyppäämään muutamia kertoja. Tosi hyvä tuo Pinsiön maneesi ja ihan järkimatkan päässä Inan tallilta. Myös estekalusto on kevyttä kantaa ja sitä säilytetään maneesin aitojen ulkopuolella, eikä hasardimaisesti jossain keskellä tai nurkassa, missä joku voi loukkaantua. Nytkin varsat juoksentelivat miten sattuu eli oli tosi hyvä, että maneesi oli oikeasti TYHJÄ kaikesta ylimääräisestä. Oli hauskaa ja saipahan varsat vähän jotain mitä ajatella :)

Pluusi pääsi myös juoksemaan irtona tänään kentällä sateessa. Se kiukkusi sadetta, mutta veteli kunnon pukkilaukat silti ;) Huomenna ajetaan Pääsky ja Pluusi huilaa. Porin startti on tasan viikon päästä ja voihan vinetto, on meinaa 10. lähtö vasta. Tarkoittaa käytännössä sitä, että se juostaan noin klo 21 illalla. Ollaan siis kotona puolen yön kieppeillä...Nooooo, ei mahda mitään. Tärkeintä, että päästiin mukaan. Oon numero 9 eli saan valita lähtöradan 1 tai 2 oman valinnan mukaan. Jännittävää!

Video maneesilta, kiitos Juha <3


http://www.youtube.com/watch?v=zRKi-mao41g

Teivossa vol.3 viikon sisään

Eli siis tänään jo kolmatta kertaa Teivossa noin niinku viiden päivän sisään, huh! Kun ramppaa kahden hevosen luona kahdella eri tallilla ja kuljettaa niitä vuoronperään raviradalle reeniin, ni voihan pieksut sentään, että kiirettä pukkaa...Onneksi minua on siunattu maailman ihanimmalla aviomiehellä, joka kuljettaa vaimoa hevosineen paikasta toiseen, vahtii ipanaa reissuilla, ei valita ja on vielä kaiken lisäksi oikeasti kiinnostunut alasta :) Kiitos rakas Juha! Lisäksi meille on siunaantunut erittäin fiksu tyttölapsi, joka jo reippaasti alle 3-vuotiaana tietää kuinka näissä hommissa toimitaan (siis yleensä tietää). Tänään Mari-Nella oli hiukan kipeä ja radalla meinasi mennä herne nenään. Onneksi Teivonlinna oli auki ja isi osti lapselle kauan kaivatun makkaran, nam!

Sitten Pluusiin...I-KI-NÄ ei oo poni painanut naruille niin paljoa kuin tänään. Voe taivas, kun meinas tädiltä loppua voimat ja happi! Alkuun lämmittelin hepan mettässä, siis mäessä. Pari kertaa ylös ja alas. Sitten radalle, vajaa kierros hölkkää ja käännös kilpailusuuntaan mars! No siis normihevoselle tää ei tarkoita mitään ihmeellistä, mutta Pluusi...Se lähtee samantien täyteen vauhtiin sen enempää kyselemättä. Yritin pitää vauhdin seminä, mutta olipahan sitten vaikeaa, juu. Kerta kaikkiaan miusta tuntui, että kohta on pakko heittää ohjat menemään tai kädet kramppaa...karseeta. No sitten vajaa kierros oltiin menty, ni Pluusi alkoi yhtäkkiä hinkua ihan hulluna, siis hengitys alkoi pitää todella kamalaa ääntä. No minä tietysti yritän jarruttaa ja toppuutella. Hevonen siirtyikin käyntiin ja vaappui aisojen välissä niinku taju olis lähtemässä. Mie ehdin ajatella, että nyt se kuolee...kaatuu vaan ja kuolee. Ei helvetti! Sitten se alkoi taas hölkätä ja oli ihan niinku mitään ei olis tapahtunut. Menin tallialueelle kävelemään ja katokseen tarkistamaan varusteet. Sitten muistin, että Jonna puhuikin joskus, että se voi alkaa "hinkumaan", kun oikein pääsee painamaan.

Hevonen vaikutti pirteältä ja normaalilta, joten minäpä palasin takaisin radalle. Menin muutaman kierroksen hölkkää ja reipasta vuoronperään, minkä jälkeen menin vielä kerran mäkeen ja sen jälkeen otin pitkät loppukäynnit. Olipahan reissu! Mettässä Pluusi malttaa mennä paremmin ohjalla. Ei siis paina niin paljoa kuin radalla. Pesin ponin ja lähdettiin kotiin :)

Apuaisat oli tänään otettu pois, koska miusta tuntui että ne häiritsi viime kerralla. Ne osuu hevoseen koko ajan ja Pluusi jotenkin "varoi" niitä viimeksi. Tänään meni paljon paremmin. Ravi oli tahdikasta ja vauhtia oli enemmän. Ehkä vieraat kärryt ei tuntuneet enää niin vierailta. Mun on itte vaan huonompi istua niissä kuin vanhoissa. Tulee selkä jotenkin kipeäksi...Harmi! No mut näillä mennään. Tänään selvittiin ilman laukkoja. Perjantaina 3.1. ehkä ravataan Porissa. Nyt näyttäisi siltä, että Pluusi pääsee mukaan, jee!

Video tältä päivältä...


http://www.youtube.com/watch?v=aK6gBSWg9SQ

Jouluista ratsastelua ja ajelua :)

Aattona eli eilen käytiin joulumaastossa. Tällä kertaa olin Mäntysalon tallin porukoiden kanssa liikkeellä. Joukkoa veti suokkiruuna Valtteri, kärryillään Tuula ja olikohan se nyt Rolf (Tuulan mies siis). Minä olin Pluusin kanssa seuraavana letkassa. Mun perässä tuli Päivi Tähdellä, sitten Taina Topilla, sitten Jenna Taikalla ja viimeisenä Johanna Vessulla. Mentiin hiljulleen köpötellen Peroontielle ja takas. Peroontie olikin umpijäässä toisin kuin ajateltiin. Mie jatkoin Pluusin kanssa Erjan ohi kotiin ja muut meni samaa matkaa takaisin. Päästeltiin Pluusin kanssa reipasta laukkaa pitkät pätkät ja harjoiteltiin vähän laukannostoja maastossa. Kentällä sen on helppo nostaa laukka kierroksen suuntaisesti, mutta maastossa se tuppaa aina nostamaan oikean laukan. Oma mokani on ollut etten ole toista laukkaa edes vaatinut. Nyt oon viimeiset pari kuukautta tietoisesti vaatinut vasenta laukkaa ja nyt se alkaa nousta. Eilenkin otin aina alas, kun nousi oikea laukka ja nostin uudestaan niin kauan että tuli vasen. Nyt se alkaa tajuta ja nostaa vasemman tyyliin toisella tai kolmannella yrityksellä. Aiemmin nosti aina vain oikean. Siinä täytyy itte olla niin super-nopea, kun se laukka nousee. Sit ku meen aina ilman satulaa, niin se keskittyminen jakautuu niin moneen asiaan.

Pluusi kävi aika kierroksilla eilen ja teputeltiin taas sinne tänne. Se on jotenkin niin liikuttava teputuksinensa, kun se on kummiskin niin kiltti ja reppana. Aika kovin painoi kyllä ohjalle laukassa. Meinaan että ilman satulaa se pidättäminen on joskus hiukka haasteellista ;) ;) ;)

Olipas mukava retki mukavassa seurassa!!!

Joulupäivänä oli sitten vuorossa Pääskynen. Mäkelä-Haavistontie on melkein kokonaan sulanut, joten kärryttely oli oikein mukavaa pehmeällä ja pitävällä pohjalla. Pääsky on ollut viime viikkoina vanha oma itsensä. Tulee siis portille vastaan ja on kovin seurallinen :) Tänään valjastettaessa se olikin varsinainen vitsiniekka. Yritti syödä kaikki remmit mihin vain yletti, hih! Mua jännitti yllättävän vähän, vaikka tosiaan tää oli niinku toka reissu episodin jälkeen ja eka reissu kotona. Pääsky käyttäytyi erittäin mallikelpoisesti koko reissun ja oli kovasti meno-mono päällä. Sain pidellä jonkin verran. Mentiin mukavaa hölkkää melkein koko matka. 6-7 kilsan lenkki suunnilleen. Korvat oli koko matkan tötteröllään eteenpäin ja mieli oli varsalla selvästi iloinen :) Vettä satoi, mutta meilläpäs olikin sadepuvut Juhan kanssa. Pääskystä ei sade haitannut ja korviinkaan ei mennyt vettä, kun oli pallerot korvissa. Pääsky kääntyi tänään ihan superhyvin ja pienessä tilassa, kolikon päällä suorastaan. Mie yritin oikein ennakoida ja kääntää kaukaa, mutta poni olikin siististi ympäri ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sit vaan katoin Juhaa vieressä ja naurettiin että joopa joo! Pääsky taitaakin olla fiksumpi kuin me edes tajutaan...Potkuremmi oli tiukalla ja sekki sen verta tiukemmalla, ettei tee niin mieli pukitella...Kerran se hiukka "pylläytti", mutta tosiaan remmit varmaan auttoivat, että päätti jättää siihen.

Loppuviikosta ajellaan taas kotosalla. Josko Teivoon mentäis taas parin viikon päästä kattelemaan. Itsellä on nyt sillai hyvä fiilis taas ja Teivon episodi on jäänyt taakse. Niinhän täytyy ollakin. Näistä hommista ei tuu sitten yhtään mitään, jos alkaa vanhoja miettiä tai pelätä. Varsan kanssa on sitten tasan ne kaksi vaihtoehtoa: Myydä pois tai uskaltaa itte sählätä! Päätin valita jälkimmäisen. Aikuisen järkipelin kanssa voi toimia ja tehdä asioita vaikka itse olisikin epävarma, mutta varsan kanssa ei voi liikkua metriäkään, jos ei ole varma itsestään ja omista tekemisistään. Kyllä mie vielä tuun olemaan sormi suussa Pääskyn kanssa, mutta on tosi tärkeää, että nyt taas tulee onnistumisia :) :) :)

Jotenkin oon salaa (täällä kaikkien luettavana) ylpeä miusta ja Juhasta, että ollaan niin reippaasti tartuttu toimeen Pääskyn kanssa, vaikka Teivon tapahtumat olivat suht traagisia ihan noin niinku ravimiestenkin silmin...Kyllähän tässä tilanteessa olisi ollut helpompi jättää ajamatta tai antaa varsa jonkun ammattilaisen valmennukseen. Mie sanoin Juhalle, että mun täytyy itse ajaa ja pärjätä sen kanssa. Ei se ole mistään kotoisin, ettei uskalla omansa kanssa tehdä. Nyt on vaan pakko!!!! Sitten mietin sitäkin, että vaikka olen suht "vihreä" ajopuuhissa, niin onhan mulla hyvänen aika melkein 30 vuotta kokemusta hevosista ja niiden käsittelystä. Periksi ei anneta, nyt vaan mennään ja tehdään! Varmaan mua jännittää vielä monta reissua, mutta reippain mielin täytyy vaan mennä. Oli kyllä niin hyvä, kun Saima oli Teivossa mukana sunnuntaina. Kokemusta ei oo koskaan liikaa näissä hommissa. Jos Pääsky olis ihan peruskiltti varsa, niin olishan tää helpompaa. Mutta se nyt on semmoinen kuin on. Junttura mikä junttura! Toivottavasti tuo luonne kantaa pitkälle noissa ravihommissa sitten kun sinne päästään. Suurin osa hyvistä juoksijoista on jollain tapaa vähän hankalia käsitellä tms. Lujaan voitontahtoon ja taistelija-luonteeseen liittyy usein ominaisuuksia, jotka ilmenevät ihmisen kanssa ns. käsittelyn hankaluutena. Lainaan taas kerran Puikkosen Peteä, joka I.P. Vipotiinan kolmannen kuningatar-tittelin jälkeen totesi, että "Tämä hevonen on kyllä tosi vaikia luonne, mutta se saa meleko paljon anteeksi kun juoksee niin lujaa" Niinpä niin :)

Kilpailut 2013

Kuluvana vuonna on tosiaan kilpailtu useassa lajissa ja ajattelin listata vuoden kisat, jos siis vielä muistan ;)

Pluusin kanssa

Estekisat 6 kpl: Vahanta x2, Hämeenkyrö, Niihama, Pohtiolampi ja Nokia.

Ravistartit kärryiltä käsin: 3kpl, 2 ryhmäajoa ja 1 tasoitusajo. Teivossa kaikki. Tosin Pluusilla taitaa olla startteja tälle vuodelle yhteensä parisen kymmentä.

Montestartti (tasoitusajo) Mäntän raviradalla.

Matkakisat 2kpl, Sastamalan suunnalla muistaakseni molemmat.

12 kisaa Pluusin kanssa tänä vuonna, neljässä eri lajissa. Keskimäärin kuukausittain siis, vaikka epätasaisestihan ne aina menee vuoden mittaan.

Pääskyn kanssa

Varsanäyttelyt 2kpl, Teivossa molemmat.

Tämä on just sopiva tahti harrastelijalle. Ehtii muutakin, mutta pääsee myös kisaamaan. Olen tyytyväinen saldoon :)

Viikonloppuna Teivossa x 2

Lauantaina kävin aamulla jakamassa todistukset oppilailleni. Nii...ja sain taas iiiison kasan mukavia lahjoja :) Sitten lähdettiinkin Teivoon Pluusin kanssa. Uudet pinkit varusteet testiajossa, jee! Hienot on :) Tiesin, että kuumana käydään paussin jälkeen. Menin kolme kierrosta hölkkää ja sen jälkeen ajoin katoksille korjaamaan kärryjen säätöjä. Takajalat tuli liian lähelle potkupuomia. Uusi yritys ja vedin mailin matkan täpöillä. Tosi epävarmaa ravia ja koko ajan tuntui että se hyppää. Ja niinhän se sitten hyppäsikin. Otin intervalliharjoituksia eli ajoin lujaa puoli kilsaa ja sitten kävelyä ja nöpöhölkkää puoli kilsaa. Tätä siis toistettiin nelisen kertaa. Sitten kunnon loppuverkat eli kaksi kertaa tallialueen ympäri kävellen ja pesulle. Loppua kohti ravi parani kummasti! Kait se vierasti uusia kärrejä, joissa on painopiste vähän erilainen kuin vanhoissa. En tiedä ovatko ne sopivat, kun ne on nyt niin alhaalla kuin mahdollista ja vieläkin penkki on suorassa eikä taaksepäin kenossa niinku olen tottunut...outoa! Ajan ensi viikolla uudestaan ja jos on sama ongelma niin täytyy sitten miettiä uudestaan. Kärryt saa kyllä palauttaa, niin mulle luvattiin.

Sunnuntaina eli tänään olikin sitten vuorossa Pääsky. Viisi viikkoa ollut ajamatta, kun vasta keskiviikkona saatiin talvikenkään. No ei siinä mitään, mutta viime reissuhan oli tämä tragedia Teivonmäellä. Nyt sitten otettiin varman päälle kahden apumiehen kanssa. Minä ohjaksissa kärryillä ja Saima sekä Juha sivuilla liinojen päässä. Pääsky oli alkuun tosi jännittynyt ja ei ihme kun muistellaan viime kerran kauhunhetkiä. Tilannetta ei helpottanut, että myös kaikkia kolmea meistä ihmisistä jännitti. Tottakai, ketäpä ei? Onneksi oon itte oppinut, että jos mua jännittää niin teen kaiken normaalia rauhallisemmin niinkuin hidastetusta filmistä. Juttelen niitä näitä ja hengittelen syvään ;) Mua ei koskaan sillai pelota hevosen kanssa, jännitys on eri asia. Jännityksen kanssa pystyy toimimaan normaalisti. Se ei sillai vaikuta toimintaan, kun se on semmosta pientä kipristelyä.

Radalla Saima sanoi, että Pääsky näytti hurjan vakavalta, kun sitä siitä sivusta katteli. Se teputteli eikä olisi halunnut kävellä. Kaksi kierrosta Saima ja Juha kävelivät sivuilla molemmin puolin. Pääsky viskeli hermostuneena päätäänsä ja sekki oli normaalia tiukemmalla (silti tosi löysä). Portin kohdalla joku lämpönen porhalsi meidän edestä portista ulos ja Pääsky oli sitä mieltä että hän kans, joten siinä tuli pari pikku keulintaa, mutta ei mitään korkeita ja matka jatkui. Seuraavat kaksi kierrosta istuttiin kärryillä kyydissä kaikki kolme vierekkäin ja mentiin pientä hölkkää. Kaikki hyvin. Sitten lopetettiin. Katokseen peruuttaminen oli hiukka hankalaa, mutta kolmen ihmisen voimin saatiin varsa suht ripeästi katokseen. Kun Pääsky pääsi katokseen ja pistettiin ketjut kiinni, se oikein huokasi ja roikotti päätään...reppana! Eniten sitä tää homma jännitti ja vielä siinäkin vaiheessa siltä tuli ihan löysä läjä katokseen. Se on pikkuinen varsa, vaikka onkin välillä uhmakas junttura ja sen koko hämää kovasti.

Olen ylpeä Pääskystä. Se toimi hyvin, vaikka sitä pelotti. Olen myös kiitollinen apujoukoille, koska tässä kohtaa täytyy olla varovainen. Jos pääsee tapahtumaan useampi ikävä juttu, niin raviura voi olla sitten siinä. Nyt täytyy varmistaa, ettei mitään vastaavaa enää sattuisi. Pääsky turvautui selvästi narumiehiin ja huomasi, että kaikki sujui hyvin. Se ei yhtään välittänyt, vaikka hevosia oli hiitillä ja niitä viuhui ohi molempiin suuntiin. Se oli tänään normaali mallikas itsensä :) Kuljetus ja valjastus yms. menivät kaikki tosi hyvin. Ei valittamista! Hieno Pääsky! Kyllä siitä vielä hevonen tulee :)

Teivosta mentiin Saiman kanssa Sepolle ja lähdettiin neljän ratsukon voimin maastoon. Tunnin lenkki tehtiin ja ei kyllä taas yhtään näkynyt Pluusista eilinen hiitti. Kyllä teputti ja torspoili melkein koko matkan. Ja mie olin taas tietysti ilman penkkiä. Mastonmäessä käytiin ja Antaverkka kierrettiin. Bonny ja Pluusi (teputtaja-pari) ei malttaneet montaa askelta teputukseltaan kävellä ja Norpalla oli ihan omat kuviot. Vain Oili-poni käyttäytyi normaalisti, mitä nyt Mastolla pukitti ratsastajan selästään. Pääosin järki kädessä kummiskin :) Hasardimaasto, sanois joku ;) Hauskaa oli, vaikka tosiaan melko kuumana kävi koko kööri tänään. Vettä satoi, mutta mua ei pätkääkään haitannut, koska iso kivi tippui sydämeltä Teivon reissun myötä :) Siivosin innostuksissani Pluusin kaapinkin ja vein huopia pesuun.


Kuvia lauantailta ja sunnuntailta...

Ensi vuoden suunnitelmia ja kuluneen kauden paketointia

Suunnitelmia pitää aina olla. Muuten näissä, tai missään muissakaan hommissa ei oo mitään järkeä. Se on sitten eri juttu, pysyykö kaakit terveenä ja meneekö kaikki niinku Strömsössä?! Hurjia yksittäisiä suunnitelmia mulla ei ole kummankaan varalle, mutta tarkoitus on sekä ajaa kilpaa että ratsastaa kilpaa. Pluusin ensi kauden tärkein tavoite on varmaan kuitenkin Suomenratsujen kuninkaalliset, joihin aion mennä vaikka pää kainalossa, jos poni vaan on terve! Alue- ja kansallisia luokkiahan siellä on, muistaakseni 80cm korkeudesta alkaa ja tais olla 140cm asti. Katotaan nyt miten kausi menee ja kehittyy ja mietitään sitä estekorkeutta sitten kesän lopulla, kun kisat lähestyvät. Itsellä olisi tavoitteena hypätä ainakin 90cm rata, mutta mitä sen lisäksi?! Katsotaan... Muita kiinteitä tavoitteita ei taida olla, paitsi jos vähän pärjäis ravilähdöissä...

Pääskyn kehitys nähdään tässä vuoden mittaan myöskin. Siis että onko se vielä ensi syksynä kypsä opetuslähtöön vai ei. Nyt siihen tuntuu olevan pitkä matka...Ravi on hienoa, mutta muu käytös melko kakaramaista :) Hissukseen mennään, ettei rikota sitä millään osa-alueella.

SRL seuranjäsenyys-ongelma ratkesi yhdellä puhelinsoitolla. Olen siis useamman vuoden jo miettinyt seuran vaihtamista, mutta en ole saanut aikaiseksi osittain siksi etten pääsisi Vahantaan enää kisoihin, jos eroaisin seurasta. Olen jo vuosia hinkunut TRS:n aluemestaruus-kisoihin, siis jo Woodyn kanssa. En vaan tietenkään ole päässyt, koska en ole seuran jäsen. Syksyllä olisin ehdottomasti halunnut Terssin (TRS) suomenhevos-mestaruuksiin, mutta taaskaan en saanut osallistua. Hain nyt siis Terssin jäsenyyttä, koska kuulemma voi kuulua kahteen seuraan. Nyt saan siis molempien seurojen hyödyt itselleni. Saan käydä Vahannassa hyppäämässä rataharjoituksia sekä osallistua Terssin mestaruuksiin. Lisäksi saan Drive-in-kisojen os.maksut halvemmalla ja Niihaman maneesin käyttö helpottuu ja halventuu. Saan myös valita vuoden alussa kumpaa seuraa edustan ja otan sen Terssin. Alueluvan saan ilman mitään sen kummempaa, koska minulla on ollut se muutenkin jo ainakin 4 vuotta. Jippii! Draivarit olis sit kai seuraavana vuorossa...On niin pitkä tauko hyppäämisestä, että täytynee hypätä ekoissa kisoissa 80cm ja ehkä jopa 70cm. Jos sit tokat kisat vois vetää jo sen 90cm. Katotaan miltä poni tuntuu. Täytyis varmaan maneesilla käydä pomppimassa ainakin kerran ennen Niihamaa.

Jos tämän vuoden haluaa vetää tiukkaan nippuun, niin paljon on tosiaan taas tehty ja tapahtunut. Ei mua voi ainakaan syyttää saman jankkaamisesta, kyä niin paljon eri juttuja on touhuttu vuoden aikana. On hankittu ravikortti, ajettu kilpaa kärryiltä ja selästä käsin, hypätty kilpaa pieniä ja isompia esteitä, vedetty parit matkakisatkin, opetettu varsaa ja sählätty sen kanssa, esitetty varsa oikeissa virallisissa näyttelyissä, ostettu uusi heppuli perheeseen, tienattu vähän rahaakin hevosilla ja kierretty siellä täällä eri jutuissa. Hauskaa on ollut!!! Tulisipa ensi vuodesta yhtä kiva hevosten kanssa :) Vuoden parhaat saavutukset ovat ehdottomasti 3. sija eli totosija Teivon raveissa Pluusin kanssa sekä Pluusin ekat alue-estekisat Niihamassa, joissa tuli sujuva rata ja yksi pudotus. Ehkä montestartti oli kummiskin jännittävin kokemus, hih :) Tosi jännää ja huikeeta oli myös istua ekaa kertaa oman pikkuvarsan kyydissä ja tajuta, että se ravaa tosi hienosti ja näyttää juoksijalta. Myös Pääskyn rahapalkinto syksyn näyttelyssä lämmitti mieltä. Tästä on hyvä jatkaa! Mulla on kaksi ihanaa hevosta <3 Ei muuta ku tammat kyytiin ja radalle...tai jotain...

Huomenna Teivoon hiitille Pluusin kanssa. Siitä sitten enemmän.

Pääskylle tänään talvipopot ja pian päästään ajelemaan

Pluusi on nyt liikkunut napakasti jo viikon verran. Eilen mentiin ensin reipas laukkalenkki Antaverkassa lämmittelyksi ja sen jälkeen kentällä vähän puomeja ja esteitä. Olipas vaikea mennä kentällä vajaan parin kuukauden tauon jälkeen. Pluusi on selkeesti ottanut hiukan takapakkia taivutusten ja suoraankulkemisen saralla, mutta arvasin kyllä niin käyvän. Hyppäsin pientä estettä pari kertaa, mutta pohja tuntui kovalta, joten tyydyin ravipuomeihin. Virtaa tuntuu riittävän ja aika kovin sain taas maastossa ottaa kiinni. Lauantaina olis tarkoitus mennä Teivoon hiitille. Ensi viikolla ilmoitan Pluusin Poriin 3.1.2014 starttiin. Toivottavasti pääsee mukaan :)

Pääsky sai tänään talvikengät tilsakumeineen. Se on nyt huilaillut kuukauden päivät kesäkenkinensä ja viikonloppuna ajetaan. Vietiin Pääsky Kuusisten tallille kengitykseen ja kaikki sujui mallikkaasti. Paremmin kuin odotin siis. Pääsky söi alkuun päiväheiniä samalla kun kengitettiin eikä edes huomannut koko kengitystä, hih! Lopussa seisoi vain pää nuokuksissa silmät puoliummessa. Se on hauska, kun se on niin järkevä, kunnes.....No mutta tänään ei tapahtunut mitään. Se toimi taas kuin vanha kaakki! Eiköhän niitä tapahtumiakin taas saada ;)

Otin kuvan meidän uusista kilpakärryistä, jotka on nyt enää ajoa vailla. Hyväkuntoiset ja ihan ok myös ulkonäöltään. Ja sikahalvat! Hevarin käytetyt Multi Masterit potkuraudalla. Saa Pääsky sit lasauttaa ilman että kuskilta henki lähtee...Pluusihan ei mitään potkurautoja tarttis, mutta toivotaan ettei niistä haittaakaan ole ajaessa.

Takaisin töihin...

Nyt on sitten reilut kaksi viikkoa vierähtänyt eli Pluusia saa alkaa taas ratsia normaalisti. Kyllä alkoikin olla jo hitusen hankalia nuo kävelylenkit, kun eihän se sit enää halunnut kävellä. Pupuili ja hyppelehti sinne tänne jokaista rapsahdusta ja autoa yms. Ei kovin rentouttavaa siis kummallekaan. Pluusi on kyllä suokiksi melkoisen säpäkkä otus, mikä on ehkä syy myös siihen, että tykkään siitä niin paljon. Viimeisellä kävelylenkillä sain sen kävelemään ehkä 1/3 lenkistä. Muu aika teputettiin paikallaan tai sit pikku teputusta eteenpäin :) Myös pukit ja "etupään keveys" ovat tulleet tutuiksi tässä viime viikkoina.

Sunnuntaina oltiin Saiman ja Nirpun kanssa maastossa. Otettiin jo vähän ravia ja laukkaa. Tänään olin Saiman kanssa Mastonmäessä mäkitreeneissä. Mentiin mäkeä ylös alas ja hyvin Pluusi jaksoi. No miks ei olis jaksanut, starttikuntoinen hevonen. Ei se kunto sentään kahdessa/kolmessa viikossa laske. Tekee vaan hyvää tommoselle, joka koko ajan on kuitenkin kilpaillut säännöllisen epäsäännöllisesti ilman taukoa. Pluusi meni tänään tosi hyvää ravia. En oo noin hyvää ja pitkää ravia saanut menemään selästä käsin varmaan ikinä. Yleensä vauhdin kasvaessa se vaan tihenee se tikutus, mutta tänään se alkoi jotenkin kauhoa...kuulostaa uskomattomalta kun tietää mikä tappijalka se on. Liikettä yhtä paljon kuin kärpäsellä...no hyi mua. Taas mie dissaan sen askellusta, hih! Mutta siis tänään kun annoin löysää ja nousin kevyeen istuntaan, ni se niinku lähti, oikeen pidentään askelta. Ajattelin mennä ensi viikolla Teivoon hiitille, tosin kevyelle. Jos sais uudet kilpakärrit kuosiin siihen mennessä. Eilen ostettiin Hevarin autosta käytetyt Multi-Masterit HAL-VAL-LA! Siis oikeesti noin halpoihin kärrilöihin en oo viel törmännyt ja ne on ihan ok. Potkurauta tulee ensi viikon lastissa Teivoon, kun oli nyt unohtunut Heinolan varastolle. Otin tommoset millä voi sit turvallisemmin ajaa Pääsky-potkuponin kanssakin. Potkikoon sitä rautaa sitten!!!

3.1.2014 katoin, että olis hyvä startti Porissa. Täytyy ilmoittaa se sinne :) Pääseepähän vähän muuallekin ajelemaan. Olen viimeksi ajanut Porin raviradalla kesällä -95, joten hauska palata tuttuihin maisemiin. Silloin aisojen välissä oli 4-vuotias lv-tamma Marvel Pup, Pajusen Askon humma siihen aikaan. On meinaan vajaat 20 vuotta vierähtänyt siitäkin, huh!

Joulu lähestyy. Kohta päästään joulumaastoon ja otetaan porokuvia :)

Itsenäisyyspäivän lettipäinen sotaratsu ;)

Pluusista tuli ikioma :)

Nyt on lauantai ja siis tiistaina Pluusi tuli meille ihan omaksi, jeeee!!! Nyt on superhyvä-fiilis, koska Pluusi on niiiiiin mun hevonen. Woody oli kans, mutta niin on tämäkin. Pluusi on ottanut Woodyn paikan, tyhjän tilan :) Pääskyllä on oma paikka, mutta se on vielä eri tasolla. Nyt se saa kasvaa ja sen kanssa tehdään asioita hitaasti. Pluusi on TÄSSÄJANYT- hevonen, jonka kanssa saan tehdä kumpaakin rakasta lajia, ravia ja ratsastusta :) Tiedän, että joku saattaa päivitellä tätä valintaa, mutta en aio ottaa siitä mitään pultteja, koska taas kerran mulla on ITSELLENI TÄYDELLINEN hevonen ja muulla ei ole merkitystä. Tärkeintä itselle on aina ollut se, että saa harrastaa...siis tehdä kaikkea mahdollista mitä itse haluaa. Oon tiedostanut jo pitkään, että mun vaatimukset hevosen suhteen ovat sellaiset että vain lämminverinen tai suomenhevonen tulevat kysymykseen. Muilla roduilla ei Suomessa voi kilpaa ajaa pikkuponeja lukuunottamatta. Pluusi on vuodessa noussut esteissä korkeammalle tasolle kuin Woody viidessä vuodessa, joten olen tietysti tuloksiin hurjan tyytyväinen. Laukka ja sen säätely ja tasapaino ovat tässä tietenkin ne pääseikat. Suomenhevosen laukka on kuitenkin eri kuin lämminverisen ja sille ei vaan voi mitään. Pluusillahan on hyvä laukka suokiksikin. Nii juu, ei tartte ihmetellä miks se raveissakin laukkaa, hihii!!! Itse ajattelen, että jos Pluusi pysyy terveenä ja alan ottaa sillä jopa tunteja (hups, tunteja???) niin sen kanssa estetavoitteet eivät tyssää siihen 90 senttiin...Tää on hevonen, jonka kanssa voi edetä :) Toivottavasti se nyt pysyy terveenä eikä ala heti oireilla kun vaihtoi omistajaa...kop kop!

Käytin Pluusin klinikalla osto/vakuutustarkastuksessa ihan vaan siksi, että tiedän missä mennään. Vikaahan hevosessa ei ole, mutta sen verta kovaan käyttöön se tulee, että on hyvä tietää faktat. Sekä oikea etunen että vasen takanen reagoivat taivutukseen. Ensin säikähdin ja ihmettelinkin Pluusin ontumista taivutuksessa. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että nivelet on rasituksesta ärtyneet ja on hyvä hoitaa tulehdus pois ajoissa ettei se pahene. Peruttiin siis ensi tiistain startti ja piikitettiin nivelet. Pluusia ei ole koskaan ennen piikitetty, mutta kauan se on kyllä selvinnytkin ilman. Nyt sit kaksi viikkoa kävelyä ja sit aletaan taas reenata :)

Teivon klinikalla oli kiva nuori nainen eläinlääkärinä. Saksassa opiskellut ja kai toiminut ratsuttajanakin. Mukava ja tarkka ihminen. Hän ihmetteli kuinka Pluusi pystyy samaan aikaan hyppäämään esteitä seura-ja aluetasolla 80-90cm ja juoksemaan kilpaa. Oli siis kovin vaikuttunut saavutuksista. Sanoin, että hyvin ne tuntuvat tukevan toisiaan, kun viikon sisään hypättiin kisoissa puhdas 90cm rata ja tultiin iltaraveissa kolmanneksi. Lääkäri pyöritti päätään ja sanoi ettei tiedä ketään muuta...siis että kun me Pluusin kanssa vielä "parina" tehdään nää molemmat. Olin vaivaantunut, kun lääkäri sanoi, että kyllähän se ihmiseltäkin taitoa vaatii, että pystyy hyppäämään esteitä aluetasolla ja vielä ajamaan ravia kilpaa...En ole tottunut kehuihin, joten tuijotin varpaitani naama punaisena ja sanoin nii...Mutta tuntuipas se hyvältä, että kehuttiin ja sit aloin metsästää netistä suokkiratsukoita ajatellen löytäväni edes yhden samanlaisen eli kuskin joka sekä ratsastaa että ajaa samaan aikaan samalla hevosella. No eipä niitä kyllä löytynyt. Itse tiedän vain tämän yhden suokin, joka ravasi ja hyppäsi kilpaa samaan aikaan, mutta ratsastaja ei kyllä itse ajanut yhtään starttia raveissa. Sama homma muutamalla alue-tason koulukisoissa pärjänneellä ravisuokilla. Kuskit on erit. Voinko siis olla ylpeä tästä ainutlaatuisesta yhdistelmästä ?! Nyt olen, aiemmin en ole oikein edes tajunnut koko asiaa, hih!!! Välillä sitä on aika yksin omien epäonnistumisten ja onnistumisten kanssa...Joskus tarttee jonkun täysin ulkopuolisen sanoa jotain, että taas herää ja tajuaa, että onkin tehnyt ihan hyvää työtä :) Mutta, joo. Tekee siis kelle tahansa hyvää, että joku ulkopuolinen kertoo sinun tehneen hyvää työtä! Kyllä se mieltä lämmittää ei siitä mihinkään pääse :)

Kavioiden pituudesta lääkäri sanoi, että eivät oikein sovellu hyppäämiseen pidemmän päälle. Ravikengitys on kuitenkin selkeästi pidempi kuin ratsukengitys. Täytyy siis keväällä miettiä kavion lyhentämistä kesän estekautta ajatellen. Jos sitten pikkuhiljaa antaa taas kavion kasvaa ravia ajatellen. Kunhan nyt katsotaan, mutta hyvä tietää että estekorkeuden koko ajan kasvaessa kavion pituus vaikuttaa olennaisesti siihen kuinka hevosen nivelet rasittuvat. Liian pitkä kavio rasittaa niveliä alastuloissa ja onhan se ihan loogista nyt kun ajattelee. Eipä vain tullut itselle mieleen. Eri asentoonhan kavio tömähtää alastuloissa riippuen pituudesta ja kengityskulmasta. Hyvä, että oli tarkka ja asiantunteva lääkäri :)

Nyt ollaan Pluusin kanssa tosiaan kävelykuurilla pari viikkoa, minkä jälkeen saa taas alkaa ajelemaan normaalisti. Nyt siis teputellaan köpölenkkejä maasta ja selästä käsin :) Tässä kuva lauantain perhelenkistä, jonka Kirsi nappasi Sepon pihatieltä :) Olipas kivaa pitkästä aikaa käydä koko porukalla kävelyllä. Pluusi ei oo vielä tämmöstä lenkkiä tehnytkään. Hiukan se puhisi ja pöhihi rattaille ja vähän kaikelle muullekin. Huomaa että se on joutunut seisomaan. Ylimääräistä virtaa on kertynyt aika tavalla.

Ihana pötkyläponi se on <3

Ihana viikonloppu :)

Epäonnisen torstain jälkeen on ollut onneksi tosi ihana viikonloppu. Eilen irtojuoksutettiin varsapaholaista kentällä ja tänään harjoittelin kopin kanssa pikku eetä varten. Eli peruutusta, irtiottoa, kiinnittämistä ja ajoinkin mukavan matkan koppi perässä. Sen jälkeen ratsastin vielä kaksi hevosta. Johanna tuli Kirsin maneesille Versoorian kanssa ja hyppäsin sillä esteitä. Olipas kivaa! Vessu on tosi herkkä ja kiva ratsastaa. Mulla on vielä vaikeuksia sen isojen liikkeiden kanssa, mutta se on jotenkin niin tasainen ja rytmikäs, että askellajit eivät ole ihan mahdottomat. Harjoitusravia en edes kokeillut, keventelin tyytyväisenä :) Laukka on niin ISO ja PITKÄ, että maneesin pitkälle sivulle mahtuu about kolme askelta :) Oli tosi kivaa ja Vessu oli tosi energinen ja innokas. Tykkäsin tosi paljon. Oon vähän jännittänyt, että osaanko enää tavallisella ratsulla hypätäkään, kun niin monta vuotta olen tuuppinut noilla ravureilla, mutta tänään tuli hyvä mieli, kun selvisin ihan hyvin.

Vessulle pitää näyttää hyppypaikka, koska se on aika noviisi estehommissa, mutta tuntuipas helpolta lähestyä estettä, kun heppa tulee takaisin joka pidätteestä ja laukka on oikeasti säädeltävissä. Pluusin laukka on kehittynyt paljon, mutta eihän se tietenkään voi vielä olla tasapainoinen ratsun laukka! Alkuun mie jätin Vessun yksin liian aikaisin ja se kolisteli eikä oikein tiennyt mitä tehdä...onneksi Johanna sitten sanoi, että sille täytyy tosiaan näyttää hyppypaikka. Sitten tuli kyllä tosi hyviä hyppyjä ja opin aika nopeasti tuntemaan, miten se menee. Pluusihan oli alkuun samanmoinen noiden hyppypaikkojen kanssa, mutta nykyisinhän se on kovin itsetietoinen ja katsoo itse paikkansa :) Kiitos Johannalle ja Vessulle mukavasta tunnista!

Puomeista ja esteistä innostuneena rakensin Pluusille samat systeemit kentälle. En oo koskaan mennyt laukkapuomeja Pluusilla ja alkuun se hiukan kolisteli, mutta sitten alkoi sujua. Laitoin kentälle noin 80cm pystyn ja toiselle pitkälle sivulle kolme laukkapuomia. Siinä olikin mukavat tehtävät kuutamoiltaan. Täysikuu teki järven pintaan aivan ihanan valomeren ja tässä vaiheessa tuulikin oli tyyntynyt. Minä ja poni <3 Olipas ihanaa. Tehtiin Pluusin kanssa vielä laukkaympyröitä ja nostoja molempiin suuntiin. Tämä on parasta mitä voi olla...HEVOSET <3 <3 <3

Katastrofireissu Teivoon...

Torstaina on radalla valot klo 20. asti, joten mennään silloin Teivoon, oli mun viisas ideani ;) Silloin siellä ei varmaankaan tapahdu mitään, kun on nää kurjat syyskelitkin...niinpä niin! Alakatokset oli melkein täynnä ja hevosia radalla noin kymmenkunta. Just joo. Traktori äesti rataa, okei. No onhan Pääsky niitä nähnyt, kun on kerran radalla ajettu ekat kaksi kuukautta. Nää oli niinku ne ajatukset ennen kuin alkoi tapahtua...Liikkuvan traktorin ohi oli melkein päästy, kun yhtäkkiä varsa lähti. Otin tietysti napakasti kiinni, minkä jälkeen alkoi uskomaton pukittelu ja potkiminen. Sitä kesti siis noin 200 metriä ja joka askeleella tuli niitä jalkoja niin pirusti. Kun se vihdoin rauhoittui, oli mulla kädet ihan krampissa kovasta kiinnipidosta ja pukkien aiheuttamasta nykäisyistä ohjissa.

Mentiin puoli kierrosta suht rauhaksiin, kunnes molemmilta puolilta hölkkäsi hevonen ohi. Siitä alkoi seuraava pukkisarja. Huusin Juhalle, että ota toinen ohja, en pysty enää pitämään, kun sattuu. Siinä me sitten maattiin selällään kärryissä potkuja väistellen, toisella toinen ohja ja toisella toinen! Sitten Juhan ohja eksyi jalan väärälle puolelle mahan alle, koska pukit oli niin korkeita. Tässä vaiheessa tiesin, että peli on menetetty. Yhdellä ohjalla säätäen hypättiin kärryjen kanssa jorpakkoon ja sieltä takaisin radalle. Takaisin tultaessa kärryt kaatuivat ja me humpsahdettiin Juhan kanssa päällekkäin tantereeseen. Sattunut ei yhtään, mutta ei oo kauheen mieltäylentävää kattella varsan laukkaamista irtonaisena, kun kärryt ovat väärinpäin perässä...Jonkun vartin se juoksi pientä ympyrää Teivon portilla, joka tietty oli kiinni tässä vaiheessa. Hullunkiilto silmissä se reppana törmäsikin porttiin muutaman kerran :( Ratamestarin auto oli radan sisäpuolella Teivonlinnan seinustalla parkissa. Pääsky rykäisi auton ja seinän väliin, minkä seurauksena kärryt pomppasivat auton takakontin päälle ja katon kautta ympäri ja taas ne olivat hevosen perässä väärinpäin...voi helvet...!!!! Siinä se sitten laukkaili toiset 15 minuuttia ja sitten se tuli mun "syliin" ilmeellä: Auta! Riisuttiin risat kamppeet ja moni ihminen tuli auttamaan.

Talutin läpimärän varsan katoksille ja ajattelin, että nyt tämä elukka lähtee. En kattele enää! No nythän mieli on jo tietysti muuttunut tässä muutaman päivän sisällä :) Pääsky oli jotenkin reppana, kun se seisoi valjastuskatoksessa ja puuskutti. Annoin B/E vitamiinia suoraan suuhun ettei tule lannehalvausta tms. Hyvältä se näytti, ei ollut naarmuakaan koko hevosessa. Uskomatonta!

Kärryt ovat korjattavana, samoin oma pää täytyy selvittää ennen seuraavaa ajoa. Nyt täytyy pikaisesti ajaa se kertaalleen onnistuneesti radalla ja otan narumiehet mukaan, että saadaan varsalle mukava fiilis  ilman tämmöttisiä kokemuksia. Aika pian kannattaisi varmaan käydä, ettei jää varsalle pitkäksi aikaa huonoa fiilistä radasta. Olisin niin toivonut, että oltaisiin päästy heti radalle tapahtuman jälkeen, mutta kärryt oli paskana ja ylläri pylläri kukaan ei halunnut lainata meille omiaan kyseisen tapahtuman jälkeen. Miksiköhän :D

Tämmönen päivitys tällä kertaa ja itseasiassa on melko harmillista ettei ole kuvia, koska tässä tapahtumassa olisi oikeasti ollut jotain kuvattavaa!!!!!!! Nyt jo naurattaa, torstaina ei naurattanut!

Ihana lauantai + alkuviikon touhuja

Lauantaina ekaks menin Sepon tallille ja ratsastin Pluusin kentällä. Vieläkin siis ilman satulaa, koska pelottaa toi jalka. Tai siis ratsastan nykyään muutenkin ilman satulaa koko ajan, mutta hypätä kai täytyis vähän satulankin kanssa, niin ei sitten kisoissa tuu mitään ylläreitä ;) Pluusi oli tosi kiva ja hyppelin esteitä, kun Juhakin ehti kuvaamaan! Ensin hyppäsin taas pienempiä ja sit lopuksi laitettiin pysty 90cm. Musta siis tuntuu, että Pluusi hyppää melkein paremmin ilman satulaa. Kai mie häiritsen sitä sillo vähemmän...en tiedä!

Sit lähdettiin Inan tallille ajelemaan 5 päivää seisonutta Pääskyä. P oli paskalla tuulella alusta asti. Pukitteli ja potki, kun pesin jalkoja ja tämä sama jatkui kavioiden putsauksessa, joten mulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin potkaista sitä takaisin kontioilla niin paljon kuin lähti...en ole ylpeä tekosestani, mutta hevonen kyllä lopetti uhittelun. Itse ajolenkki meni tosi hyvin, vaikka unohdin laittaa korvat kiinni! Ihmettelin, kun P oli niin säpäkkänä. Hirvenmetsästäjät päivystivät kivääreineen niissä hitsin torneissa, mutta onneksi Pääsky on niin järkevä. Autoja tuli ja meni, mutta P ei välittänyt. Tehtiin 8 kilsan lenkki, koska P oli niin innokas. Hölkättiin suurin osa matkasta :) Olipas kivaa kertakaikkiaan!!!

Illalla oli mukavat Ässä-teamin pikkujoulut Mikalla ja Johannalla. Hauskaa oli, kiitos niistä kaikille! :)

Sunnuntaina Pääsky olikin sitten aivan eri hevonen käytökseltään ja kaikki sujui hyvin. Vedettiin Juhan kanssa kentälle huomionauhat niinku aidaksi ja irtojuoksutettiin Pääskyä. Se veteli innoissaan pierupukkilaukkaa ja näytti nauttivan liikkumisesta, hih!

Maanantaina menin satulan kanssa koulua kentällä ja Pluusi kävi aika kierroksilla. Lopuksi menin vielä ottamaan yhdet laukat pellolle ja Pluusi meni poikittain pupuloikkaa niinku Woody konsanaan. Se heitti mulle PU-KIN! Whaaaat? Ei oo koskaan ennen pukittanut. Kyllä mua huvitti. Oli aika virkistävä kokemus!

Tänään keskiviikkona sama juttu kuin maanantaina. Hirveet kierrokset ja pupuloikat. Sit pää alas ja pukki. Muuten ihan hauskaa, mutta mulla ei ollut satulaa, joten tuli suht kiire kiskoa ponin pää ylös :) Hauskaa oli taas. Vetelin aika railakkaan laukkamaaston, koska nyt on niin kuraista, että hevoset ei liiku tarhoissa lainkaan. Niillä on siis hullun lailla virtaa liikutettaessa. Seuraavaksi ratsastamaan varmaan vasta viikonloppuna. Huomenna Teivoon Pääskyn kanssa, jos on järki keli :) Tää pimeys ahdistaa...ja jäljellä on vielä melkoisen pitkään samanlaista...

Lämpösen ohjaksissa harjoitusraveissa :)

Tänään tosiaan ajoin ekan startin lämpösellä, Hukarin Hannan Lucky Camillalla. Olipas hauskaa. Milla on aika iso tammaksi. Arviolta 165cm... Kilpakärryt on eri malliset kuin Saulin ja tuntui että olen todella lähellä hevosta. Sit kun ne valtavat takajalat porskuttaa siinä mun naaman edessä ja viuhuu 5 sentin päästä mun omia jalkoja, ni juu, kyllähän se on omanlaisensa tunne :) Milla levittää takasia oikein kunnolla, on hiukka eri fiilis kyydissä ku suomenhevosen kanssa. Hauskaa vaihtelua muutenkin. Olihan se paljon helpompi ajettava kuin Pluusi. Ei paina ohjille ja menee just niinku pyydetään. Meillä oli vähän tilanteita, kun oli vaan yhdet kärryt kahdelle hevoselle ja hevoset peräkkäisissä lähdöissä. Hanna tuli Ruusun kanssa radalta ja äkkiä kärryt pois ja Millan perään. Kun lähdin yläkatoksilta, tuli kuulutus, että minuutti lähtöön. No voi helvetti! Toiset pyörii saakeli jo voltissa, kun meitsi kaahaa vasta portista radalle...Onneksi ne näki, että tulen ja odotti. Autolähtö oli siis muuttunut volttilähdöksi, koska ei ollut tarpeeksi osallistujia. Olin nelosradalla eli veemäinen paikka lähteä, kun joutuu kääntämään ympäri melkein paikallaan. Milla lähti silti ihan hyvin.

Startissa en oikein tiennyt, että kuinka paljon uskallan käskeä kun on vieras hevonen eikä tiedä sen luonteesta mitään. Eka kierros meni hölkötellessä, vauhtihan oli määrätty 1.25.0 eli sitä vauhtia sitten mentiin. Tokalla kiekalla olin melkein viimeisenä ja jotenkin musta tuntui, että heppa vaan jolkottelee. Vedin korvat auki takasuoran puolen välin jälkeen ja maiskautin kerran. No sehän lähti! Yhtäkkiä siihen vaan tulikin vauhtia ja kun maiskautin loppusuoralla uudestaan, niin tamma ottikin mukavan loppukirin ja tempaisi kahden valjakon ohikin heittämällä :) Hauska tapaus kerrassaan. Se ei annakaan kaikkea pyytämättä. No tää on kait yleisempää kuin Pluusin tyyli. Ensi kerralla tiedän mitä tehdä!

"Voittaja" tuli viimeisen puolikkaan 1.13.0 eli tosi reipasta tämmöselle kurakelille. Rata oli tosi raskas viimeisessä lähdössä, kun lämmittelyssä se vielä oli ihan ok. Sainpahan aidon mutanaamion, hih! Vaatteet oli kans aika kivassa kuosissa radalta tullessa....Hannan 3-vuotias Ruusu hölkötteli kans mukavasti omassa lähdössään.

Hauska ilta kelistä huolimatta. Nytpähän on sit Milla testattu. Jos vaikka pääsis sillä ihan totoraveihin asti tässä piankin :) Kiitos Hannalle hevosen lainasta! Kuvia ei ole, koska Juha oli pissattamassa Mamaa startin aikoihin...niinpä niin :) :) :) No jos ensi kerralla.

Ratsailla pitkästä aikaa, IHANAA!

2,5 viikkoa ratsastustaukoa ja jo vain meinas kyl pää moikata! Tänään pääsin Pluusin kanssa sekä maastoilemaan että hyppelemään esteitä. Ihan huippufiilis! Pluusi on kyl niiiiin ihanainen heppuli :) Mentiin ekaks Saiman ja Norpan kanssa kävelylenkille, kun Norpalla on vähän jalka pipinä. Sit kävin vielä yksin laukkaamassa tiellä, kun siihen oli ajettu uutta hiekkaa. Ihanan pehmeä pohja. Sitten menin kentälle hyppimään paria rakentamaani estettä. Menin ilman satulaa, kun eihän tota mun jalkaa vielä uskalla jalustimeen laittaa. Nyt se sai roikkua puolihuolimattomasti eikä tarvinnut ottaa sille painoa.

Pluusi kävi suht kuumana, mutta se ei enää nykyisin lähde torspoamaan niin kuin ennen. Se on koko ajan läsnä, vaikka meneekin reippaasti. Hyppäsin lainetta ja pystyä. Pluusi oli normaali oma itsensä eikä kattellu mitään. Pystyä nostettiin muutaman kerran ja lopuks se olikin 95cm, kun mittasin. Tais olla meitsin korkeusennätys ilman satulaa :) :) :) Pluusin kanssa ei oo sillai eroa hyppääkö satulan kanssa vai ilman. Samalta tuntuu ja mulla on varmaan tasapaino kehittynyt, kun menen niin paljon ilman satulaa. Aion mennä jatkossakin, koska Pluusin selkä on niin hyvä istua. Tuli kyllä tosi hyvä mieli, kun pääsi ratsastamaan ja näki ihmisiä. Oon kökkinyt nyt niin paljon kotona...Lauantaina sitten Ässien pikkujoulut, jee!

Huomenna menen Teivon harjoitusraveihin ajamaan kilpaa Hukarin Hannan Millalla eli pääsen lämpösen ohjaksiin, WUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUHUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!!!!!!!!!!!!!!!!!! Lucky Camilla on siis tämä kyseinen tamma :) Jännittää juu, mutta onneksi auton takaa lähdetään ja onneksi on vaan harjoitusravit :) Huomenna siis lisää tekstiä tiedossa.

Pääskyn eka mettälenkki

Lauantaista innostuneena pistettiin Pääsky sunnuntaina valjaisiin "kotona". Lähdettiin Juhan kanssa sunnuntai-ajelulle tietä pitkin. Vähän meitä toki jännitti, kun Pääsky on ollut kärryjen edessä vain radalla ja nyt lähdettiinkin ihan vieraisiin maastoihin. Kyseisellä tiellähän ei yleensä kulje autoja. Siis YLEENSÄ! Mutta hirvenmetsästysaika on eri. Koko matkalla autoja oli yhteensä kymmenkunta. Niitä risteili siis molempiin suuntiin. Tää tie on ihan korvessa, ei siis talojakaan kuin ehkä yksi kilometrin matkalla. Autoja ei siis todellakaan yleensä ole. Yksi hevonenkin kärryineen tuli vastaan molempiin suuntiin. Pääsky tervehti hirnumalla, mutta ei sen kummempaa! Pääsky hölkkäsi todella nätisti ja käveli rauhallisesti. Ei mitään draamaa koko matkalla. Ihmeellistä, kuinka hyvin se lähtee tallilta ilman kaveria joko kopilla tai kärryillä. Hiukan se hirnahteli matkalla, mutta oli ihan tyytyväinen vaikka kaverit jäi kauas taakse ja maisema oli täysin vieras :) Kummallinen varsa?!

Tehtiin vajaan tunnin lenkki, todella rauhallinen. Paljon käyntiä, jolla se kasvattaa kuntoa ja lihaksia tulevia koitoksia varten. Koppakärryt ja kaksi ihmistä ovat kuitenkin aika painava lasti pienelle hevoselle ihan käynnissäkin. Ylämäkiin se kiihdytti itse vauhtia, että olisi helpompaa. Ymmärtää näköjään jo senkin :) Pääsky on yllättävän herkkä ohjasavuille, vaikka talutuksessa tuppaa usein "jyräämään". Kärryiltä käsin toimii tosi pienillä pidätteillä ja käskyillä. Myös kääntyminen onnistui hyvin, eikä sitä haitannut vaikka aisojen päät osuivat kaulaan. Sehän on yleensä se, mistä nää hermostuu. Woody sekosi aisojen kärjistä vielä vanhoilla päivilläänkin! Tosi kiva lenkki ja ensi viikonloppuna lisää :)

Pääsky ekalla mettälenkillä, video

http://www.youtube.com/watch?v=5-miXdMfk3k

Ja kuva

Pääsky debytoi hiittikärryjen edessä

Nonni! Nyt se on tehty! Tästä se lähtee! Ekaks piti mennä vaan irtojuoksuttamaan Pääskyä, mutta koska jalka on suht hyvä, niin tehtiin viimehetken muutos suunnitelmiin...ylläri :) Lähdettiin siis Teivoon Pääskyn kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vain parit itkupotkuraivarit matkalla, siis minulla. No ensinnäkin kaakin mutakoipia pestessä tallinpihassa, se veti paskahalvauksen vesiletkusta ja pesemisestä. Takajalat viuhui ja sitten jäin vielä tietysti hevosen ja seinän väliin. Perus-setti! Sit kun aloin putsata kavioita, ni toisen takasen kenkä oli ihan viturallaan. Tästä siis ekat "BB-Tea" itkut...Että eihän me nyt päästä mihinkään ja kuka me saadaan korjaamaan tää kenkä, kun on PYHÄPÄIVÄ. Nooooh...Juha sitten kaikessa rauhassa ehdotti, että kysyisin Saulia. No niinpä tietysti. Olinpas tyhmä! No minäpäs kysyin ja Saulihan tuli. IHANAAAAAA! Saulilla ei kauaa nokka tuhissut, kun oikoi kengän ja löi sen uudestaan kiinni valjastuskatoksilla. Iso kiitos tästä :) Vääntyneellä popolla ei olis millään voinut lähteä ajelemaan. Huh, huh...Yllättävän hyvin Pääsky antoi laittaa. Vähän vaan vatkas, mutta oli koko ajan rauhallinen.

Sit alettiin valjastaa ja mullahan ei ollut remeleistä ja säädöistä mitään käryä, koska eihän noita meidän valjaita oo ku kerran käytetty Pluusilla viime talvena ja ne on yhdistelty sieltä täältä eri valjaista yms. Potkuremmin ostin pari viikkoa sitten, mutta tänään huomasin ettei häntäremmissä ollut sille paikkaa. No, jesarihan toimii aina :) :) :) Heppa valjaissa ja eikun menox. Kyä jännitti. En edes yritä väittää etteikö olisi jännittänyt. Ennen viime perjantaita en olis ehkä osannut jännittää, mutta nyt olen tajunnut että varsan kanssa voi tapahtua MITÄ TAHANSA KOSKA TAHANSA! Mistään ei siis ole takeita. Jännitti joo, mutta ei pelottanut. Tässä on ratkaiseva ja merkitsevä ero, joka on hyvä tiedostaa! Mulla oli se ajatus, että jos se lähtee, niin sitten se lähtee. Sitten vaan tehdään mitä voidaan ja toivotaan parasta. Mutta ei pelätä pahinta! Koska silloin jos pelätään pahinta, niin koko homma kusee ja sen voi lopettaa samantien. Sen olen näissä hevoshommissa oppinut :) No eihän se lähtenyt. Jolkotteli menemään kuin vanha ravuri ja koitti taas ottaa vauhtia etusuoralla joka kierroksella. Takasuoralla taas vauhti hiipui ja joka kierroksella tarjottiin portille päin, että eikö tää jo riitä?! Ajelin hölkkää reilut viisi kierrosta ja sitten kävelin tallialueen ympäri. Matkaa kertyi siis reilut 6 km. Pääsky yskähti pari kertaa, mutta täytyy nyt huomenna katsoa tilanne uudestaan eli onko se vielä toipilas vai voiko jo alkaa normaalisti rasittaa?!  Nythän se on ollut ajamatta yli kaksi viikkoa. Pitkä aika varsalle. Huomenna ajetaan käyntiä kotona. Eka reissu muualla kuin radalla. HUI! Sanoo Pääsky ;)

Käytiin vielä "pesutuvalla" Teivossa, koska sekin paikka täytyy opetella. Paskahalvaushan sielläkin tuli, kun letkusta alkoi vettä tulla, mutta minäpä luotin siihen, että pesutuvan ketjut kestää...ja kestihän ne! Sit ei muuta kuin ponille loimi päälle ja autoon. Ihanaa, kun joku asia toimii ilman draamaa. Se on toi kuljetus. Pääsky menee koppiin yhtä reippaasti ja iloisesti kuin Woody konsanaan. Se myös peruuttaa pois erittäin hyvin. Valjastuskatokseen peruutus ei mennyt ihan yhtä hyvin...Ajattelin, että me ei aleta leikkimään hevosen kanssa sitä, että tullaan radalta ja jätetään kiinni katokseen etuperin, koska kärryt on perässä. Ei todellakaan. Heti ekasta kerrasta peruutus kärryjen kanssa katokseen. Pääsky peruutti ensin pari metriä, mutta sitten tuli stoppi. Siis täydellinen muulikohtaus sanon minä. Ei sitten millään. Me vedettiin ja työnnettiin. Vuoronperään kiskottiin takaa jopa kärryistä taaksepäin ja toinen työnsi edestä. Ei niin ei. Tässä kohtaa mulle tuli taas "BB-Tea" itkupotkut, mutta vain hetkellisesti...onneksi! En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta 10 minuutin jälkeen se sitten peruutti perille asti ja sai tietysti isot kiitokset saavutuksestaan. Hauskinta tässä kaikessa oli se, että Pääsky ei missään vaiheessa ollut hermostunut tai paniikissa tai jännittynyt. Se siis vain seisoi muulinkorvat hörössä tyytyväisenä koko noin 400 kilon painollansa sillä ilmeellä, jotta siinähän työntelette...Tää on siis se piirre, mikä on mulle uusi, mutta terveellä tavalla tervetullut tuttavuus oman hepan kanssa. Woody ja Pluusi on molemmat helppoja tässä suhteessa, vaikka Woodyn kanssa olikin sitten paljon muita haasteita. Pääsky ei ainakaan vielä ole sillä tavalla miellyttämishaluinen. Toki se on kovin ihmisystävällinen, mutta muulitellessaan, se sitten oikeasti muulittelee eikä kysele. Se tavallaan haastaa ihmisen ja kun komennetaan, se saattaa antaa takaisin. Onko tää nyt se "Pysteriläisten" tammojen juttu???? Kuulemma on. No, mutta...kyllä mie saan sen energian käännettyä oikeaan osoitteeseen. Aion olla Pääskyä ovelampi, heh ;)

Tänään se oli yksin toisella heinäkasalla, kun muut oli toisella. Kun huusin kulman takaa, se hörisi iloisesti. Tulipas mukava mieli siitäkin :) Nyt on viimeinenkin kaveri saapunut ja oripoika taasen lähti muualle. Nyt laumassa on siis Vilma 7v, Adi, Salli ja Pääsky on nää vuotiaat tammat ja sitten on viime kesän tamma-varsa (Vilman varsa). Mukava pikku lauma.

Huomenna tosiaan laatuaika Juhan kanssa jatkuu. Mäkelä-Haavistontiellä mennään sitten "Hummani hei, huputiti hummani hei" ja mielellään ei ojanpohjalle tai metikköön kärrien kanssa ;)

Teivo 2.11.2013

Kengityshommia...

Pääsky näyttelyssä vol.2

Aloitanpas kertomalla viime perjantaista eli valmistautumisesta lauantain näyttelyyn. Otin Pääskyn karsinasta ja lähdin taluttamaan Teivonmäkeä alas kohti näyttelypaikkaa...Joo, tiesin kyllä sen seisoneen tekemättömänä viikon verran flunssan takia, mutta ihan tällaista en osannut odottaa! Se jyräsi ihan miten sattuu eikä välittänyt kuolaimista mitään. Punki ja painoi niin, että koko voimallani sain pidellä. Sitten, kun aloin juoksuttaa, niin se alkoi poukkoilla minne sattuu, lähinnä ylöspäin. Ajattelin, että mikäs tässä...hyppikööt, kun hyppii metrin päässä löysällä narulla. Juoksutin useampaan kertaan ja joka kerta meno vaikeutui. Sitten se yks kaks seisoi kynttilänä mun edessä ja haroi etusilla mua kohti. JUST!  Sitten kääntyi perse ja alkoi takajalkoja sataa joka suunnasta. En oikein tajunnut kuinka läheltä ne meni ennen kuin yks jalka meni korvan juuresta niin, että mun tukka sillai heilahti. Vieläkään en päästänyt irti, vaikka tässä vaiheessa ravimieskööri oli jo kokoontunut katoksille tarkkailemaan tilannetta. Ne sitten huuteli, että varo nyt tyttö, Pentele. Että niin läheltä menee ne takaset. Sit käveltiin Pääskyn kanssa jo kohti mäkeä, kun se yhtäkkiä vaan lähti. En ehtinyt kissaa sanoa, kun jalkoja taas sateli ja sit oli pakko päästää irti. Mut on opetettu ravimiesten tavoin eli  "irti ei päästetä ennen kuin taju lähtee" ja se olis kyllä lähtenyt, kun olis osunut...Jälkeenpäin illalla mietin, että mulla taisi olla suojelusenkeli matkassa...taas! Mun enkelillä näitä töitä riittää ;)

No sit Pääsky veti pieru-pukkilaukkaa tallinmäellä eikä sen menoa hidastaneet muut hevoset kärryineen. Ensin juostiin peräkanaa Kamppurin talliin ja sit Sepolle, missä ovi oli onneksi kiinni. Irriltä tultiin avuksi ja saatiin varsa-pirulainen kiinni. Suitset paskana...onneksi oli omat eikä Sarkolan. No ei muuta ku riimu päähän ja uusiksi sinne saakuran talutuspaikalle. Vedin sitten riimunnarun ihan pikkasen kireelle sen ipanan turvan ympärille, heh! Uudestaan et pentele lähde!!! Siinä se sitten tepasteli henkitoreissaan näyttelypaikkaa ympäri. Vieläkin oli virtaa, mutta nyt mentiin aika normimeiningillä ilman draamaa :)

Sitten pesin Pääskyn oikein kunnolla shampoolla ja tää kaikki onnistuikin hyvin. Keväällähän pesu ei oikein ollut Pääskyn lempipuuhaa, mutta nyt kaikki meni hyvin. Mietin, että kannattaako tommosen ääliöponin kanssa lähteä näyttelyyn ollenkaan, mutta sitten ajattelin etten oo kyllä koskaan luovuttanut mitään sen takia, että hevonen olisi saanut pöllöilynsä läpi. JUU EI!! Mehän mennään vaikka mikä olisi :)

Ja kyllä kannatti. Lapsi oli aamulla kovin kiltti ja varmuuden vuoksi otin tarhassa pienet irtojuoksutukset ennen näyttelyä. Ei tullut yhtään pukkia edes. Jolkotteli laiskasti ja sain oikein ajaa. Sitten puunattiin ja kiillotettiin. Sitten mentiin. Pääsky oli toisena vuorossa, joten kaikki meni tosi nopeasti. P kulki mun vieressä löysässä narussa. Ei puskenut tai tehnyt mitään muutakaan ylimääräistä. Juoksi hyvin mun vieressä ja oli jopa inasen laiska...WHAAAAT?! Se sai tulokseksi 2-, mikä oli tällä kertaa paras arvostelu, mitä vuotiaille suokeille annettiin koko näyttelyssä. HYVÄ PÄÄSKY! Arvostelu oli seuraava:

Tyyppi: Hyvä, 8
Runko: Pitkä, kaunis runko. Pitkä kaula ja pitkä matala säkä, 8
Jalat: Etujalat ohutsääriset ja hieman sapelissa, taittuneet varvasakselit, käyrähköt kintereet, väljäasentoiset jalat, 6
Kaviot: Hyvät, renkaiset, 8
Käynti: Liikkeet melko väljät, lyhyet, 7
Ravi: Liikkeet väljät, etujalat hieman meloo, takajalat suorat, etupainoinen ravi, 7

Todella hyvät 1-vuotiaalle suokille, kun nää kehittyy niin myöhään. Odotan ensi keväänä vieläkin parempaa tulosta. Sit saa esittää kärryjen kanssa ravin, jee! Säkäkorkeus 148cm ja lautaskorkeus 152cm. Pääsky oli taas näyttelyn korkein, mutta ei onneksi levein :)

Esittelyn jälkeen Juha lähti hakemaan koppia Sälliltä ja mie menin Sarkolaan seurustelemaan. Pääsky jäi ketjuihin valjastuskatoksille. Siinä se seisoi kauniisti melkein tunnin ihastellen maailman menoa ennen kuin Juha tuli. Sitten talutin ponin koppiin. Se ei edes pysähtynyt lastaus-sillalle. Mua huvitti, kun vieressä lastattiin pientä kääpiövarsaa kyseenalaisin metodein noin tunnin verran. No, kaikki tyylillään. Inan pihassa Pääsky ulos ja suoraan uuteen laumaan. Kerran Vilma (emätamma) latas kaksin jaloin ryntäisiin ja se oli siinä. Nythän siellä ollaan jo ylimpiä ystäviä muiden kanssa. Vilma, Pääsky ja kaksi viime kesän varsaa. Ja kohta tulee vielä Salli ja Adi, jotka ovat molemmat Pääskyn ikätovereita.

Pääsky on tosi hyvin kotiutunut ja nauttii selvästi kokopäivätarhauksesta. Ja Ina hoitaa hyvin. Ihanaa, kun tietää että varsa on erinomaisessa hoidossa. Nyt kun saan tän oman venähtäneen koipeni kuntoon, ni alkaa treeni Pääskyn kanssa. 3 kertaa viikossa täytyisi ajella. Nyt on flunssakin selätetty, kun ei sen nenä ainakaan enää vuotanut.

Tuomaristo