Ajokypärän debyytti

Tänään mun ajokypärä ja -takki debytoivat, kun oltiin Juhan kanssa ajamassa Tähteä. Se on kyllä niiiiin kiva ajaa. Oikein opetushevonen siihen hommaan! Tehtiin ihan napakka lenkki. Varmaan 6-7 kiekkaa Jannen radalla ja sit vielä Mustanlahdentien päähän ja takas. Oli ihan super-hyper-kivaa. Tähdestä irtoo aika ajoin ihan hyvää ravia, entinen ravuri kun on hänkin :) Ei palellut yhtään ja kypärä oli kyllä todella miellyttävä päässä, paljon mukavampi kuin ratsikypärä. Nyt ajaminen ei tunnu enää niin hassulta kuin muutama viikko sitten :)

Pakko laittaa tänne kuva siitostammojen laitsalta, ku tamma seisoo vauvamahoineen heinäkasassa :)

Jannen radalta

Tää on mun suosikki: Silmät kiinni molemmilla :)

Juha ja Tähti

Mukava heppailu-weekend

Lauantaina käytiin Ilonan kanssa piiiitkä maasto piiiitkästä aikaa. Matkaa kertyi 26,5km ja aikaa kului 2h 40 minuuttia. Keskinopeus oli tasan 10km/h ja huippunopeus 47km/h. Pluusi on melko vauhdikas suokki ja kunto sillä ei lopu kesken. Se siis teputteli ihan hamaan loppuun asti ja koko matkan sai enemmän ja vähemmän pidätellä :) Tosi kiva lenkki, vaikka olikin pakollisia käyntipätkiä esim. Peroontie, joka muuten on parasta "päästelypätkää". Pluusilla alkaa olla kunto kohdillaan, koska ravi maistuu paremmin, eikä laukka nouse niin helposti. Mentiin taas aika railakasta ravia :) :) :)

Peroontie

Ilona ja Veksi

Sunnuntaina Ilona-serkku perheineen tuli Ihamuotilaan katsomaan Pääskyä ja mie talutin Lumiaa ja Mari-Nellaa Martta-ponilla. Oli tosi kiva päivä tämäkin. Pääskyllä vaan tuntuu olevan hiukan uhma. Sen silmistä näkee heti, kun on muuli-päivä...ja tänään oli!

Mari-Nella rakkaani on nyt tosissaan alkanut ymmärtää heposista. Se harjailee Marttaa ihan fiiliksissä ja halusi lähteä ratsain pidemmälle pihasta. Vaati oikein, hih! Ihanaa, jos/kun siitä tulee reipas heppatyttö.

Lumia selässä...

...ja Mari-Nella

Kaviosta kahdesti

Tosiaan tänään sain kaksi kertaa takakaviosta suunnilleen samaan paikkaan eli nivuseen. Taluteltiin Päivin kanssa Tähteä ja Pääskyä peräkkäin Jannen radalla. Mentiin kai liian lähelle Tähteä, joka alkoi "ojentaa" nuorempaansa ja pukitti taaksepäin varoittamatta...noh...osui tietty muhun eikä varsaan. Tuntui kyllä ilkeältä ja laitettiin siihen heti kylmää ettei menisi kauhean pahaksi. Sitten lähdettiin uudelle yritykselle. Jossain kohtaa Pääsky veti kunnon naksut, hyppäsi pystyyn, huitoi etusilla, pukitti/potkaisi mua ja lähti...siis ei mennyt kuin pari metriä, jonka jälkeen päätti hypätä hankeen radalta. Muuten ihan hyvä idea, mutta maa laskee jonkun verran radalta ja sitähän varsa-parka ei tiennyt. Melttoamisesta siis palkintona pää edellä sukellus hankeen. Siis oikeesti siitä hevosesta ei näkynyt hetkeen kuin pehva ja takajalat...Sit se kömpi sieltä ojasta suht pöllähtäneenä, mutta ei antanut ihan heti kiinni. Seisoi ja puhisi siinä radalla, eikä kummiskaan lähtenyt mihinkään.

Kun päästiin tarhojen luo, seuraavat naksut tuli siitä, kun Taika juoksi tarhassa. Sit alkoi tulla vähän etustakin mua kohti. Tässä vaiheessa multa paloi oikeasti käpy ja poni sai napakasti raipasta ryntäisiin. Sitten lähdettiin kolmannelle yritykselle, joka onnistui täydellisesti. Varsa ei ottanut yhtään sivuaskelta koko kierroksella ja sitten rapsuteltiin ja höplöteltiin hyvällä fiiliksellä.

Mulle jäi siis hyvä mieli, vaikka oikea jalka vaatiikin käsiapua noustakseen ylös esim. sohvalta. Näitä sattuu ja näitähän mä olen odottanut! Onpahan varsassa luonnetta ja virtaa. Ei ole lapanen, jes! Päivi kertoi, että se vetää hurjaa showta pihatossa parin muun kanssa, siis kunnon railakasta menoa. HYVÄ!!! Jalkojen nostelut ja kahdelta puolelta seisominen onnistuvat aina yhtä hyvin. Se vaan seisoo, eikä tee mitään...ja nauttii harjauksesta :) Nyt vaan täytyy sitä taluttelua ahkerasti harjoitella :)

Pääsky on hoikistunut selvästi...tai siis kasvanut. Jalat näyttää pidemmiltä. Se ei ole enää samanmoinen pötkylä.

Kuvia tammikuulta...Silloin se oli vielä aika pötkylä...

Pluusi on superponi

Tiistaina Pluusilla oli startti Teivossa. Ei mennyt ihan putkeen, vaikka oli kyllä paljon parempi kuin aiemmin. Vauhti oli vähän liian kova Pluusille, joka joutui juoksemaan huomattavasti omaa ennätystään lujempaa. Kovasti se yritti loppuun asti, vaikka laukka tulikin.

Keskiviikkona eli eilen käveltiin Antaverkan lenkki ja vähän päälle taluttamalla. Pluusi oli alkuun, että mitä hittoa tässä tapahtuu, ku ei oo varmaan koskaan käynyt tommottisella talutuslenkillä. Oli ihanaa, kun aurinko paistoi.

Tänään käytiin Ilonan kanssa jäällä alkuverkkailemassa, jonka jälkeen hypättiin kentällä. Tehtiin kolme estettä, joita sitten hypättiin erillisinä ja ratana. Viiden esteen radan hyppäsin Pluusilla, ennätys tähän asti. Esteet oli noin 50 senttisiä ja yksi niistä oli okseri. Pluusi meni kaiken taas kuin juna ja tiputti koko tunnin aikana kaksi puomia. Lopuksi nostin toisen pystyn 70cm korkeaksi ja siitähän poni leiskautti yli että heilahti! Hyvä poni. Mentiin vielä kaiken kukkuraksi laukassa. Pluusi katsoo hyvin itse paikan ja osaa ottaa puolikkaan laukka-askeleen ja lyhentää laukkaa tosi hyvin jo kaukaa. Se ei torspoillut yhtään, vaikka kuumenikin ja se pystyy hyvin nollaamaan suorituksen jälkeen (toisin kuin eräät edesmenneet). Jäi tosi hyvä mieli tästä sessiosta ja odotan innolla Vahannan estekisoja, joihin aion osallistua, vaikka ne ajattelis mitä! Nythän mulla ei oo alla ex-ravuria, vaan ihan RAVURI. Näin meillä :) Torkkeli raahaa ravureita estekisoihin...pitäähän mullakin joku elämäntehtävä olla. Olkoon se sitten tämä. WUUUUHUUUU!!!!!!!

Mulla on muuten ajovarusteet jo hommattu. Enää puuttuu kortti ja kilpahevonen eli ei siis paljoakaan :) Tässä meitsin uudet kamppeet, hih!

Vanhaa kuvamateriaalia Woodyn kanssa

Katso kenguru loikkaa, mies on löytänyt sen...

Woodylla oli tapana liioitella...

...siis aika usein...

...varsinkin alkuaikoina...

Osasi se lähemmäskin tulla :)

Vähän uudempaa matskua, kesä 2011

Perhemaastoilut jäällä ja vähän muutakin

Sunnuntaina käytiin Juhan kanssa ensin Ihamuotilassa hoitelemassa Pääskyä ja sit vielä Sepon tallilla ratsastamassa. Juha talutti Tähteä edellä ja mie Pääskyä perässä. Kolmisen kiekkaa kierrettiin radalla. Pääsky jumitteli välillä, mutta oli selkeästi parempi nyt toisen kanssa kuin yksin. Pihattoon sitä oli vaikea saada takaisin. Se jumittaa ovelle eikä halua mennä takaisin. Kiusaakohan ne sitä siellä? Tai sit siitä on vaan kiva touhuta ihmisen kanssa. Tiedä häntä!

Mentiin Juhan kanssa jäälle ratsastamaan. 10 kilsan lenkki mentiin ja keskinopeudeksi tuli 9,5km/h. Anson kanssa ei kyllä yhtään enempää voi revitellä. Mulla oli ratsuna tällä kertaa Simo. Menin pelkkää ravia, kun se on niin mukavaa. Simostakin kummiskin irtoaa. Ei ihan niitä nopeuksia kuin Woodyn kanssa, mutta kummiskin. Oli tosi kivaa, kun ei tuullut eikä ollut kylmä :) Ihan hyvin Ansokin jaksoi, kun käveltiin usein ja mentiin vain tunnin lenkki.

Viime viikko oli tosi heppatäyteinen, joten tällä viikolla otan mieluusti vähän rennommin. En taida ottaa mitään muita ratsastettavia kuin Pluusin. Tiistaina Teivoon kannustamaan Pluusia, joka juoksee autolähdössä pitkästä aikaa. Viikonloppuna taas Pääskyilemään :)

Ai niin...ostin valkoiset ajohousut. Sellaiset vedenpitävät. Huomenna ostan Hevarista ajokypärän. Turvaliiviä ei tarvitsekaan ostaa, koska mun liivin CE-merkintä on sama kuin Hippoksen sivuilla eli käy siis myös ajoon, jeee! Säästyipähän rahaa siinäkin. Nyt tartten enää ajotakin...niin...ja sen KORTIN :)

Ihan huikee viikko :)

Tällä viikolla oon taas ehtinyt vaikka mitä, mutta tiistaina olen näköjään päivitellytkin. Torstaina kävin kahden kapulan kanssa jäällä. Ensin Simon kanssa 11 kilsan lenkki ja perään Pluusin kaa ilman satulaa. Mentiin Pluusin kanssa aikas lujaa haipakkaa jäällä ja vauhti varmaan tuntui puolet kovemmalta, ku olin ilman satulaa. Sportstracker näytti huippunopeudeksi 48km/h, vaikka en siis mielestäni taaskaan mennyt täysillä :) Mietin vaan, että kuinka lujaa pieni suomenhevonen pääsee???? No mut tästä reissusta tuli niin hyvä fiilis, etten muista milloin ja mistä olisi tullut :) :) :) :) :)


Tässä Simon selästä otettu kuva

No sitten tänään eli lauantaina oltiin Jonnan ja Saulin kanssa hiittaamassa Pluusia Teivossa. Tai siis Saul vei meidät sinne ja sit jäätiin Jonnan kanssa. Käytiin läpi "pikalukko-valjastus", kun en ole koskaan vielä sellaisia viritellyt. Pikkasen hitaasti kattelin muitakin vermeitä, kun jotkut oli mulle vieraita. Kieliside täytyy muuten opetella laittamaan...hyh!

Mua jännitti, koska ennakkoon oltiin puhuttu Pluusin kovasta pullaamisesta ja mulla ei tätä ajokokemusta niin paljoa ole. Pluusi oli kuitenkin iloinen yllätys kokonaisuudessaan ja vaikka huomenna on varmaan hauikset kipeät, niin mihinkään se ei lähtenyt ja oli hanskassa koko ajan. Ajoin ensin kaksi kierrosta väärään suuntaan pikku hölkkää ja koska näpit oli jäässä ja tunnottomat, niin pidettiin pieni tauko. Sen jälkeen ajoin "ravilähdön" 2100 metriä eli volttasin ihan normaalisti ja ajoin lujaa kaksi kierrosta. Pluusi laukkasi ekaan kurviin, mutta sain laukan nopeesti alas ja meno jatkui. Kärryt rytyytti ihan hulluna epätasaisella radalla ja Pluusi haparoi välillä, mutta pysyi onnesta ravilla. Maalilinjan jälkeen tuli laukka, mutta se nyt ei haitannut enää siinä vaiheessa.

Tosi onnistunut hiittaus ja olen ylpeä itsestäni, että selvisin niin hyvin, vaikka Pluusi ei todella ole niitä helpoimpia ajettavia. Kiltti se on ku mikä ja kuunteli ääniapuja tosi hyvin. Mää kälkätin sille ummet ja lammet, kun lämmiteltiin. Kerroin sponsorimainoksista yms. Sanoin myös ääneen "valmis, yksi, kaksi, aja". En tiedä ymmärsikö hevonen, mutta mua se helpotti, hihi :) Ihan huikea reissu ja olin kyllä yhtä hymyä kun tultiin tallille. Pesin ponin Teivossa ja loimitettiin hyvin. Tallilla vaihdoin vielä kuivat loimet.

Pluusista tuli siis näillä näytöillä mun korttikurssi-hevonen, JEEEEEE!!!!!

Juha kävi kuvaamassakin meitä radalla. Kiitos vaan rakas mieheni <3

Volttausta...

Kyä jalka nousee!

Pieni pupujussi Teivonmäellä mäenlasku puuhissa :)

Vaihteeksi jäällä :)

Eilen oli kyllä ihan paras jääreissu :) Ratsuna ihana ja säpäkkä Pluusi, jolta ei voimat lopu! Tein reilun 13 kilsan treenin jäällä. Alkukäyntien ja -ravien jälkeen vajaat 4km laukkaa, sitten kilsa käyntiä ja sitten taas 4km laukkaa. Pluusi on ihan huippu, kun se ei hyydy ikinä. Sitä piti loppuun asti toppuutella ja kesken laukkapätkänkin se vaan pyytää saada mennä lujempaa...ihme hepo! Tokihan sillä on älyttömän hyvä kunto, kun joka viikko on startissakin, mutta on se kumma, kun ei se halua hiljentää ollenkaan :)

Joka tapauksessa olin taas tyytyväinen, että ratsastan nykyisin Olympia-kuolaimella. Nyt olisi taas ollut kamala reissu ilman. Kyllä koko ajan sai vähän ottaa, kun meinasi vauhti kiihtyä. Tarkoitus oli mennä semi-rauhallista kuntolaukkaa ja siltä se suunnilleen tuntuikin, mutta Sporstrackerin huippunopeus oli 43.2km/h eli ei se nyt ihan kuntolaukkaa enää ole...Ja kun me mentiin koko matka tyyliin sitä samaa vauhtia. 9.5 kilsan kohdalla keskinopeus näytti vielä 17.8km/h, vaikka siinä oli rauhallista käyntiä mukana pari kilsaa. Että suht railakasta tosiaan. Ei ihme, että sykemittari näytti Pluusilla 90 vielä vartin selästä alastulon jälkeen. Otin mukavat loppuhölkät ja pitkät käynnit niin, ettei P puhaltanut enää yhtään tallin pihassa.

Kiva tehdä erilaisia kestävyystreenejä ja ihanaa kun on tuo Sportstracker :) Eilinen treeni ei sinällään ollut Pluusille kovin raskas, koska perus starttipäivänä sen suoritus on suunnilleen seuraavanlainen. Esittely ja lämmittely koostuu muutamasta kilometristä hölkkää ja parista kilometristä lujaa ravia. Tekee siis matkassa about 5km, kun radalla mennään. Sen jälkeen on itse lähtö, jossa tulee yleensä 2100m ravia ihan täpöllä+lähtövalmistelut ja oikeaan paikkaan hölköttely. Aika hyvät kilometrimäärät ja suurin osa siitä mennään oikeasti "urku auki". Että onhan nää mun ravi/laukkatreenit itseasiassa kevyempiä. Ainakin Pluusi saa erilaista harjoitusta. Pitkän matkan kestävyyttä tulee nyt eri tavalla, kun nopeat lihaksethan sillä on hyvässä kunnossa.

Se on jännä, miten lihaksisto kehittyy tietynlaiseen treeniin sopivaksi. Kait hevosilla menee niinku ihmisilläkin, että nopeuksia täytyy treenata paljon. Jos nyt ajattelen omaa juoksemista, niin mulle nopeus 9km/h on sellainen nopeus, jolla pystyn juoksemaan periaatteessa maailman tappiin saakka, mutta jos nopeuteen lisätään vaikka 2km/h eli vauhti onkin 11km/h, niin jo vain juoksu alkaa tuntua työläältä ja sujuminen riippuukin enemmän päivän kunnosta kuin yleisestä pystymisestä. Juoksukunnon kehittyminen on aika hauska asia. Kun 2009 kesällä juoksin Cooperin testissä 2000 metriä kaatuen testin jälkeen "kuolleena" maahan, en tosiaan uskonut, että 3 vuotta myöhemmin pystyn juoksemaan yli kymmenkertaisen matkan vieläpä lujempaa kuin silloisen Cooperin...siis aika sairasta! Viime kesän Cooper-tulos oli 2520m ja en ollut suorituksen jälkeen mitenkään "loppu". Kävelin/hölkkäsin tyytyväisenä lähtöpaikalle. No johan tää nyt karkas käsistä koko Bloggaus...no mut ihan kiva muistella menneitä urheilusuorituksia ja miettiä kunnon kehittymistä.

Kiva reissu siis, vaikka mun polvitaipeeseen hankautui elämää suurempi palohaava ratsihousuista :( Täytynee varustautua ensi kerralla hieman paremmin! Selkään otti myös, mikä on jännä, koska ei mulla Woodyn kanssa esim. matkakisoissa koskaan selkä kipeytynyt istunnasta. Ehkä nää jatkuvat selkävaivat vaan nyt on niin pinnassa, että ratsastuskin tuntuu. Mari-Nella painaa jo aika tavalla ja nyt eletään todella haasteellista aikaa just selän kannalta. Täytyy jumpata ja hierotuttaa selkää nyt enemmän.

Mutta...Johanna ja Kirsi olivat koiruuksien kanssa jäällä ja ottivat miusta pari kuvaakin. Kiitos vaan!!

Jiihaa!

Jäällä, jäällä ja jäällä

Eilen, tiistaina menin Tähden kanssa jäällä kolmen vartin reissun. Tähti oli fiiliksissä ja olisi halunnut lähteä moottorikelkan perään, joka meni kauempana, hih :) Tuuli oli ihan karsee, mutta lämpimänä pysyy, kun on koko ajan liikkeessä.

Pääsky-poniini sai tänään ekaa kertaa suitset päähän ja kuolaimet suuhun, jee! Laitoin suitset karsinassa, kun ketjuissa on hankalaa ja ajattelin, ettei sit revi ketjuja, JOS sattuu tulemaan joku tilanne. No juu...ei tullu tilannetta! Pääsky pureskeli kuolaimia ja alkoi syödä heinää karsinassa olevasta kasasta. Se siitä. Sitä ei kyllä mikään hetkauta suuntaan eikä toiseen. Woodyn cob-kokoiset suitset oli sille ihan täydelliset, kun säädin ne kaikkein pienimmälle poskihihnoista. Kuolaimet on arviolta 10,5 ja nekin oli tosi hyvät. Tehtiin sit vielä ketjuissa meidän normaalit kuviot. Pääsky tulee pihatosta tosi mielellään, mutta sinne takas mennessä se jumittaa ovelle. Ilmeisesti siitä on kivaa touhuilla mamman kanssa. Se seuraa mua minne vaan. Välillä kävelen pihatossa edes takas huvikseen ja P seuraa mua kuin emoa.


 Tänään käytiin Kirsin kanssa jäällä ja mentiinkin oikein kunnon lenkki. 12 kilometriä kertyi matkaa jäällä ja siihen päälle vielä parin kilsan loppukäynnit tiellä. Mulla oli ratsuna meidän tallin Tinkeri, Bonny. Säpäkkä tapaus tämäkin. Mulle vaan aina sattuu nää torspoilijat rodusta riippumatta! No ehkä mä aina hingun alleni kuumia tapauksia...kumma juttu :) Bonny painoi kädelle aika kovaa alkumatkasta ja halusi mennä kovempaa kuin oli tarkoitus. Rauhoittui kyllä sitten, kun päästiin vähän menemään. Ihan järjettömän lujaa ravia se pääsee, tommottinen karvajalka!!!! Sehän veti ku ravuri konsanaan. Hauska laukka sillä on. Semmonen raskas ja iso, ei mitään sipsuttelua. Laukattiin pitkää pätkää jäällä ja Bonny vaihteli itse laukkoja säännöllisin väliajoin. Ehkä se väsyi toiselta puolelta ja halusi siksi vaihdella tai sit se vaan halus viihdyttää itseään ja mua :) Kovin lujaa se ei pääse, siis häviää kyllä vauhdissa esim. Pluusille, mutta toisaalta onhan Pluusi starttikuntoinen ravuri eli eihän se nyt samoja vauhteja voi mennäkään. Kivaa oli ja mielellään menen karvajalalla toistekin :)

Kirsi ja Rico

Minä ja Bonny

Torspoilua jos jonkinlaista!!!

Torstaina hyppäsin Pluusilla ilman satulaa kentällä. Menin illalla, joten rakensin esteet valotolppien läheisyyteen niin, että nähdään ne kunnolla. Pluusi oli aikas sähäkällä tuulella. Olin kuvitellut sen olevan viilipytty tiistain ravistartin jälkeen, mutta paskanlatvat. Se oli koko ajan menossa ja teputteli sinne tänne. Veti parit ceepeetkin jostain...toiset siitä, kun huusin Kirsille moi! selästä. Että näin!??? No mutta Pluusendaalilla on maailman helpoimmat askellajit istua, joten sen sätkyt ei haittaa edes ilman satulaa.

Mulla oli kaksi estettä, ristikko ja pieni pysty. Hiisasin niitä jonkun aikaa pääosin ravilähestymisillä, koska kenttä ei ollut ihan parhaassa hapessa hyppytouhuihin. Jatkettiin esteen jälkeen aina laukassa ja muutaman kerran pysäytin hepan aitaan, kun tuntuivat jarrut olevan vähän ruosteessa...Menin ravikuolaimella ja kyllä sen taas heti huomasi hevosesta, ikävä kyllä! Mutta Pluusi hyppäsi tosi hyvin. Ei kolauttanut kertaakaan taaskaan. Se on nyt hoksannut mihin tässä pyritään. Tää oli nyt viides hyppykerta sen kanssa. Sainpahan jalat kipeeksi tästä reissusta. Sen verta railakasta touhua kummiskin!

Perjantaina hoitelin Pääskyä ja seurustelin vauvahevosten kanssa pihatossa. Pääskystä lähtee karvaa ihan hullun lailla. Naputtelin sen jalkoja kaviokoukulla ja hyvin meni. Ei se välitä mitään noista hoitotoimenpiteistä, mikä on tosi hyvä asia. Nostelin häntääkin huvikseni (valmistautumista häntäremmiin, hih). Varsat oli taas niiiiiin ihania turpinensa. Istuin pahnojen päällä ja mulla oli pieniä turpia naamavärkki täynnä. Myös pipon tupsu kiinnosti niitä kovasti :)

Lauantaina lähdettiin sitten pitkästä aikaa Juhan kanssa maastoon. Mentiin jalkakäytävää pitkin Ihamuotilaan...tai niin meidän piti. Jannen pihatiellä tuli kolme issikkaa vastaan, mikä olikin sitten Ansolle liikaa! Se veti ympäri ja karkuun Kuruntielle. Juha onneksi kesti kyydissä, mutta päätti tulla alas ja taluttaa vauhkon Anson mun perään Mustanlahdentielle. Anso lähtikin kiskomaan ja koska tie oli superliukas, Juha kellahti nurin ja Anso lähti yksin reipasta ravia Kuruntietä pitkin kotiinpäin. No siinä sitten ihmeteltiin, että mitäs nyt??? Juha lähti juoksemaan isoa tietä Anselmin perään ja mää töpöttelin jalkakäytävää Pluusin kanssa perässä. Lempiänniemen risteyksessä joku ystävällinen sielu otti Anson kiinni, mutta koska toinen ohja puuttui, piti lähteä kotiin hakemaan ehjät ohjat. Onneksi ei mitään sattunut ja Juha ei säikähtänyt, joten vaihdettiin ehjät ohjat ja lähdettiin Antaverkkaan päin jolkottelemaan.

Mentiin venerannan kohdalta jäälle ja päästeltiin oikein pontevasti, kun pohja oli hyvä ja moottorikelkan jälkiä oli monet. Hepat oli ihan fiiliksissä ja tässä vaiheessa Ansokin oli jo selvinnyt järkytyksestään :) Loppu hyvin, kaikki hyvin! Kaikkee noitten kapuloiden kanssa voikin sattua. Anso, joka on yleensä maastovarma, eikä kattele mitään, päätti sitten vetää kilarit muutamasta pienestä islanninhevosesta. Että näin! Ne kaivurit ja linja-autot siinä matkalla ei haitanneet mitään, mutta ne issikat...voi äitee! No mutta Ansolla on kyllä näitä taipumuksia ollut joskus takavuosina...siis että lähtee vaan menemään jostain onnettomasta pikku asiasta. Se ei edes ole semmonen hevonen, joka rauhoittuisi ihmisen kanssa maasta käsin...päinvastoin. Maasta on ihan mahdoton hallita, kun lähtee vaan jyräämään. Tietty jos Juhalla olisi ollut nastat kengissä, ni ei olis liukastunut ja kaatunut. Mutta minkälaiset mahtaa olla nastalliset ratsastuskengät????

Jäällä on nyt tosi hyvä mennä, joten ensi viikonloppuna mennään Juhan kanssa uudestaan!

Pari selästä otettua kuvaa eiliseltä

Pluusin kaula näyttää erehdyttävän pitkältä

Ihana toi auringonvalo Juhan takana