Pääsky näyttelyssä vol.2

Aloitanpas kertomalla viime perjantaista eli valmistautumisesta lauantain näyttelyyn. Otin Pääskyn karsinasta ja lähdin taluttamaan Teivonmäkeä alas kohti näyttelypaikkaa...Joo, tiesin kyllä sen seisoneen tekemättömänä viikon verran flunssan takia, mutta ihan tällaista en osannut odottaa! Se jyräsi ihan miten sattuu eikä välittänyt kuolaimista mitään. Punki ja painoi niin, että koko voimallani sain pidellä. Sitten, kun aloin juoksuttaa, niin se alkoi poukkoilla minne sattuu, lähinnä ylöspäin. Ajattelin, että mikäs tässä...hyppikööt, kun hyppii metrin päässä löysällä narulla. Juoksutin useampaan kertaan ja joka kerta meno vaikeutui. Sitten se yks kaks seisoi kynttilänä mun edessä ja haroi etusilla mua kohti. JUST!  Sitten kääntyi perse ja alkoi takajalkoja sataa joka suunnasta. En oikein tajunnut kuinka läheltä ne meni ennen kuin yks jalka meni korvan juuresta niin, että mun tukka sillai heilahti. Vieläkään en päästänyt irti, vaikka tässä vaiheessa ravimieskööri oli jo kokoontunut katoksille tarkkailemaan tilannetta. Ne sitten huuteli, että varo nyt tyttö, Pentele. Että niin läheltä menee ne takaset. Sit käveltiin Pääskyn kanssa jo kohti mäkeä, kun se yhtäkkiä vaan lähti. En ehtinyt kissaa sanoa, kun jalkoja taas sateli ja sit oli pakko päästää irti. Mut on opetettu ravimiesten tavoin eli  "irti ei päästetä ennen kuin taju lähtee" ja se olis kyllä lähtenyt, kun olis osunut...Jälkeenpäin illalla mietin, että mulla taisi olla suojelusenkeli matkassa...taas! Mun enkelillä näitä töitä riittää ;)

No sit Pääsky veti pieru-pukkilaukkaa tallinmäellä eikä sen menoa hidastaneet muut hevoset kärryineen. Ensin juostiin peräkanaa Kamppurin talliin ja sit Sepolle, missä ovi oli onneksi kiinni. Irriltä tultiin avuksi ja saatiin varsa-pirulainen kiinni. Suitset paskana...onneksi oli omat eikä Sarkolan. No ei muuta ku riimu päähän ja uusiksi sinne saakuran talutuspaikalle. Vedin sitten riimunnarun ihan pikkasen kireelle sen ipanan turvan ympärille, heh! Uudestaan et pentele lähde!!! Siinä se sitten tepasteli henkitoreissaan näyttelypaikkaa ympäri. Vieläkin oli virtaa, mutta nyt mentiin aika normimeiningillä ilman draamaa :)

Sitten pesin Pääskyn oikein kunnolla shampoolla ja tää kaikki onnistuikin hyvin. Keväällähän pesu ei oikein ollut Pääskyn lempipuuhaa, mutta nyt kaikki meni hyvin. Mietin, että kannattaako tommosen ääliöponin kanssa lähteä näyttelyyn ollenkaan, mutta sitten ajattelin etten oo kyllä koskaan luovuttanut mitään sen takia, että hevonen olisi saanut pöllöilynsä läpi. JUU EI!! Mehän mennään vaikka mikä olisi :)

Ja kyllä kannatti. Lapsi oli aamulla kovin kiltti ja varmuuden vuoksi otin tarhassa pienet irtojuoksutukset ennen näyttelyä. Ei tullut yhtään pukkia edes. Jolkotteli laiskasti ja sain oikein ajaa. Sitten puunattiin ja kiillotettiin. Sitten mentiin. Pääsky oli toisena vuorossa, joten kaikki meni tosi nopeasti. P kulki mun vieressä löysässä narussa. Ei puskenut tai tehnyt mitään muutakaan ylimääräistä. Juoksi hyvin mun vieressä ja oli jopa inasen laiska...WHAAAAT?! Se sai tulokseksi 2-, mikä oli tällä kertaa paras arvostelu, mitä vuotiaille suokeille annettiin koko näyttelyssä. HYVÄ PÄÄSKY! Arvostelu oli seuraava:

Tyyppi: Hyvä, 8
Runko: Pitkä, kaunis runko. Pitkä kaula ja pitkä matala säkä, 8
Jalat: Etujalat ohutsääriset ja hieman sapelissa, taittuneet varvasakselit, käyrähköt kintereet, väljäasentoiset jalat, 6
Kaviot: Hyvät, renkaiset, 8
Käynti: Liikkeet melko väljät, lyhyet, 7
Ravi: Liikkeet väljät, etujalat hieman meloo, takajalat suorat, etupainoinen ravi, 7

Todella hyvät 1-vuotiaalle suokille, kun nää kehittyy niin myöhään. Odotan ensi keväänä vieläkin parempaa tulosta. Sit saa esittää kärryjen kanssa ravin, jee! Säkäkorkeus 148cm ja lautaskorkeus 152cm. Pääsky oli taas näyttelyn korkein, mutta ei onneksi levein :)

Esittelyn jälkeen Juha lähti hakemaan koppia Sälliltä ja mie menin Sarkolaan seurustelemaan. Pääsky jäi ketjuihin valjastuskatoksille. Siinä se seisoi kauniisti melkein tunnin ihastellen maailman menoa ennen kuin Juha tuli. Sitten talutin ponin koppiin. Se ei edes pysähtynyt lastaus-sillalle. Mua huvitti, kun vieressä lastattiin pientä kääpiövarsaa kyseenalaisin metodein noin tunnin verran. No, kaikki tyylillään. Inan pihassa Pääsky ulos ja suoraan uuteen laumaan. Kerran Vilma (emätamma) latas kaksin jaloin ryntäisiin ja se oli siinä. Nythän siellä ollaan jo ylimpiä ystäviä muiden kanssa. Vilma, Pääsky ja kaksi viime kesän varsaa. Ja kohta tulee vielä Salli ja Adi, jotka ovat molemmat Pääskyn ikätovereita.

Pääsky on tosi hyvin kotiutunut ja nauttii selvästi kokopäivätarhauksesta. Ja Ina hoitaa hyvin. Ihanaa, kun tietää että varsa on erinomaisessa hoidossa. Nyt kun saan tän oman venähtäneen koipeni kuntoon, ni alkaa treeni Pääskyn kanssa. 3 kertaa viikossa täytyisi ajella. Nyt on flunssakin selätetty, kun ei sen nenä ainakaan enää vuotanut.

Tuomaristo

Pääskyn kanssa räntäsateessa

Torstaina olin ajelemassa Pääskyä Teivossa. Tuli taivaan täydeltä räntäpaskaa niskaan ja hepan kavioista lenteli kunnon mokkuroita ohimoon, joten en voi sanoa nauttineeni reissusta hurjan paljoa. Kaikki vaatteet kastuivat läpi ja tutisin kylmästä seuraavat pari tuntia...pitänee ostaa kunnon ajopuku näitä reissuja varten! Mutta...Pääsky toimi hyvin, taas! Seppo sanoi, että se tuppaa olemaan liiankin virtaisa, mutta olen aivan varma virran hyytymisestä, kun muuton jälkeen poni ulkoilee kellon ympäri varsalaumassa :) Kaura-annokset ovat olleet hurjan isoja tässä syksyllä ja nyt täytyy niitä pienentää, koska varsa on edelleen aika "muhku", hih! Tarkoitus olisi siirtää Pääsky Inalle suoraan näyttelystä silloin lauantaina, jos vaan karsina vapautuu siiheksi. On helpompi järjestää kuljetus viikonloppuna kuin arki-iltana jo töidenkin takia.

Pääskyllä on ajettu aika paljon viime aikoina ja nyt pyysinkin Sepolta, että kevennettäisiin liikuntaa ensi viikoksi, koska varsa on ollut hiukan räkänenkin. "Lastentaudit" kiertää lapselta toiselle myös Teivossa :) Maanantaina menen seuraavaksi ohjaksiin! Nyt lähdetään Juhan, Terhin, Mikon, Sarin ja Teron kanssa Jämille viikonlopuksi mökkeilemään ja siinä sivussa tarttis käydä rykäisemässä Kankaanpään maraton, huh! Muuten hyvä, mutta oikea kantapää on juilinut taas pari viikkoa...sama vaiva kuin viime syksynä kylmien ilmojen alkaessa. Olen yrittänyt nyt suojata jalkoja kylmyydeltä ja ostin säärystimetkin, mutta saa nähdä. Tulehduskipulääkekuuri menossa ja kyllähän tää nyt taitaa hullua olla lähteä juoksemaan noin pitkää matkaa, mutta kun ei sisu anna myöten ja viime vuonna jouduin jo perumaan...Lopetan sit kesken, jos alkaa kovin sattua. Ei kait siinä sen kummempaa!!! Kuulostaa tyhmältä ja sitä se onkin. Kyl mie sit kiroilen, kun oon juoksematta sen puoli vuotta tämän takia...

Omituinen startti Pluusin kanssa

Ai miksi omituinen? No koska se lopetti juoksemisen kesken kaiken ja oli vähän niinku "pihalla". Jälkeenpäin ajateltuna on aika loogista, että se luuli homman loppuneen ekan kierroksen jälkeen, koska normaalista poiketen ajettiin proovin jälkeen täysi kierros eikä käännetty ympäri niin kuin yleensä. Ja kuten tiedetään, ni nää urpothan oppii laskemaan näitä kierroksia :) Laukka tuli outoon kohtaan, kun Pluusi oli jo hidastanut tyyliin hölkälle. Lähti kyllä hyvin laukan jälkeen, mutta taas loppusuoralla alkoi katella ympärilleen ja oli vähän hukassa jotenkin. En uskaltanut käskeä laukan pelossa, mutta nyt olis kyllä tarvinnut pyytää eteen, kun hidasti vaan ittekseen. Tää ei ollut mitään väsymishidastelua, sen mie erotan kyllä! Jotenkin se vaan lopetti, kun edessä ei lähellä ollut ketään. Nyt on useamman startin jälkeen itsellä sellainen olo, että Pluusi tarvitsee vetoapua edellensä, jos meinaa saada siitä kaiken irti. Jos se saa jolkotella hyvässä "selässä", niin vauhti ja motivaatio säilyy ihan eri tavalla. No tää ei varmaan oo mikään uusi juttu. Toimii varmasti aika monen kanssa samalla tavalla.

Sitten palataan alkuun...Lähtökiihdytyksessä olikin sitten mukavat sählingit. Eli numerolla 12 mulla on valittavana joko rata 7 tai 8, niinku ravikortilliset tietävät. Noh...olin ajatellut lähteä Holopaisen perästä eli 7 radalta, mutta numero 11 olikin tunkenut siihen, vaikka sen olisi pitänyt valita rata 5 tai 6. No, eihän siinä normisti ole mitään ongelmaa, koska voin aina valita radan 8...paitsi että...Hanna myöhästyi Pojan kanssa lähdöstä eli ei ollut omalla paikallaan radalla 8. En voinut siis ottaa myöskään Hannan selkää, koska Hannaa ei ollut. Ja kuten tiedämme, en saa myöskään mennä takarivistä eturiviin. Niinpä niin, mitäs sitten? Onneksi 11 tajusi mokansa ja siirtyi 6 radalle, jolloin mulle tuli paikka 7 radalle Holopaisen selkään. No tässä vaiheessa oltiin jo lähtölinjalla ja Holopaisen hevonen lähti huonosti ja täten myös meidän lähtö meni ns. pieleen. En väitä, että tällä olisi mitään tekemistä startin kokonaisuuden kannalta, mutta kyllä se mun päätä silti sekoitti. Enkä ymmärrä etten saanut suuta auki ja käskenyt valjakkoa nro 11 siirtymään pois mun radaltani. Sekä 8 että 11 saivat sakot mokistansa.

Kokonaisuudessaan tää oli mukavin ja helpoin startti tähän mennessä, koska mua ei enää samalla lailla jännittänyt. Mie jopa nautiskelin menosta ja oli jotenkin kivaa ajella kilpaa hämärässä :) Tää on niin mun juttuni, voi että. Siis aivan mahtava harrastus. Ihan erimoinen tunnelma ja lataus kuin missään muussa hevoshommassa. Ja saa kisata äijien kanssa, kun muuten aina kilpakumppanit on tyttöjä ja naisia. Taas oli mukavia juttuja ukkojen kanssa, kun oltiin jäähdyttelemässä tallialueella. En ymmärrä, miksi ihmiset ajavat niin vähän itse kilpaa hevosiaan?! Olishan tää vielä makeampaa, kun kaikki ei olis vaan niitä ammattilaisia ja lainakuskeja. Mie aion ainakin ajaa itte Pääskyäkin niin pitkään ku vaan mahdollista. "Jos on hyvä hevonen, niin kuka vaan voi sillä voittaa ja huonolla hevosella ei kukaan voi pärjätä" sanoi Kari Lähdekorpi jossain Ravisuorassa. Näinhän se on. Rohkeus on ehkä tärkein tuolla kisatessa. Pitää uskaltaa hyödyntää tarjolla oleva mahdollisuus ja päätökset täytyy tehdä todella nopeasti. En väitä, että osaisin vielä tuota hommaa, mutta alan olla mukavasti kartalla siitä, mitä pitäisi oppia.

Pluusi painoi lämmittelyssä ja vielä pruuvissakin niin paljon, että mun vasen käsi kramppasi oikein kunnolla. Kaikki pienen ihmisen voimat sain taas käyttää. Hauistreeniä tuli taas oikein kunnolla!

Juha unohti kameran kotiin, mutta onneksi Suvi oli paikalla ja sai meistä tosi hienot kuvat. Ei kai näitä startteja tartte jatkossa niin kuvailla, mutta on se kiva, kun näistä ensimmäisistä jää muistot. Ja ainahan tuolla joku noita kuvia ottaa kummiskin. Nyt oli tosi kivaa, kun Suvi tuli ja kuvasi. Muutenkin oli mukavaa, kun Ässäporukka oli kannustamassa. Kiitos siitä!!!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Estekisat Nokialla ja kärryttelyä Teivossa

Viikkoon mahtuu taas vaikka mitä! Ilman satulaa ja varusteita keekoilua, esteitä ja maastoilua. Pääskyn rattailla olin perjantaina ja se oli tosi kiva taas, vaikka Seppo kertoikin sen kiikuttaneen häntä puoli kierrosta kiitolaukkaa edellisenä päivänä...tsiisus, nyt siitä alkaa löytyä. Hyvä, ei haittaa kyllä yhtään. Täytyyhän varsan nyt vähän koittaa :) Kävin taluttelemassa sitä näyttelypaikalla ja se oli kyllä aika änkyrä-tuulella. Pomppas pari kertaa pystyyn ja kekkuloi sinne tänne. Juoksi kuitenkin hyvin. Sen takasetkin oli nyt kengitetty. Pienet sievät kengät pienissä kavioissa...

http://www.youtube.com/watch?v=oZ4anWluoKk

Eilen sunnuntaina oltiin Pluusin kanssa estekisoissa Viholan ratsastuskoululla, Nokialla. Viimeksi meni niin hyvin tää setti estekisat+ravistartti, niin nyt on pakko testata toimiiko se vielä uudestaankin?! Huomenna siis startissa Teivossa, jee!

Pluusi oli kisoissa tosi hyvä taas, vaikka pohja oli märkä ja raskas. Olin ilmoittautunut 70cm luokkaan, koska kisoissa ei ollut 80cm luokkaa, enkä ajatellut vielä mennä 90cm luokkaan. Vasta kaksi 80cm rataa alla, joten mun mielestä niitä saisi olla kyllä muutama enemmän ennen kuin siirrytään isompaan. Paikan päällä kuitenkin musta alkoi tuntua, että mitäs mää tässä hynyttelen, kun hevonen hyppää niin hyvin ja tasaisesti. Lisäksi rata oli suht helppo ja esim. okserit kapeita ihan niin kuin Vahannassakin eli ei mitään aluekisojen leveyksiä. Sain siis luvan jälki-ilmoittautua, koska luokassa oli ennestään vain neljä osallistujaa. Jee! No sit mua alkoi vähän jännittää, ku siihen mennessä ei jännittänyt tippaakaan. 70cm radan ekan osuuden toka vika este tussahti maahan ja mua veetutti ihan kympillä. Siis niin turha tiputus ja ihan Pluusin laiskuutta, kun ei nostanut koipiaan. Koko radan pienin (60cm) pysty, prkl! Tällä kertaa mua söi se, että toin sen hyvin ja askeleet osuivat täydellisesti, mutta silti tipahti. Se ei vaan viitti nostella noilla pienillä esteillä. Sama homma kotona! Ratkaisu: ENÄÄ EI HYPÄTÄ PIENIÄ ESTEITÄ! Lähdin 90cm luokkaan hyvillä mielin, vaikka Pluusi rysäytti verkassa ekan esteen läpi niin, että kaikki irto-osat esteestä olivat pitkin kenttää...Tässä taas tää vanha tuttu kaava: "En huomaa, että estettä on nostettu 20cm"...Niinpä niin, no huomas sit ku oli rysäyttänyt ja keräili itteänsä esteen jälkeen. Vai minäkö se vain keräilin itseäni suunnattoman häpeän vallassa?! Ehdin ajatella, että noi kaikki varmaan miettii, että mitä toi suokki tekee tässä luokassa, ku ei verkasta selviä??? No se olikin sitten päivän toinen ja viimeinen pudotus. Tästä eteenpäin Pluusi ei edes kolauttanut yhteenkään puomiin. Kai se sen verran ilkeältä tuntui posauttaa okserin läpi.

Meidän rata oli tasainen ja siisti, vaikka itse sanonkin. Kaikki askeleet sopivat ja 13 estettä hujahti ja sit se olikin jo ohi. Puhdas rata siis :) Kyllähän se kanttaa kurveissa ja asettuu väärin päin, mutta se ei onneksi paljon menoa haittaa. Pari muuta ratsukkoa vetivät melkoista selviytymistarinaa, kun tytöt meinas tippua selästä vuoron perään. Hävisin lopulta voittajalle 2 vaivaista sekuntia. Olen suoritukseen erittäin tyytyväinen, koska tää tosiaan oli meidän eka 90cm rata, mutta nyt aion lopettaa niiden pikkuesteiden sahaamisen, koska Pluusi selvästi syttyy isommilla ja pystyy niitä hyppäämään ihan kevyesti. Sehän tässä on tärkeintä. Sen meno vaan näyttää niin helpolta! Mua oikein jännittää, että mitä tuo elukka vielä hyppääkään jonain päivänä?! Joulukuun draivareissa suunnitelmana hypätä 80cm ja 90cm radat. Jebou!

Tässä kuvasaldoa molemmilta radoilta.

Johanna tuli Vessun kanssa Sepon kentälle ja mie pääsin kokeilemaan isoa ruskeeta. Olipas se herkkä ja kiva heppa. Ampui laukkaan paikaltaan, ku meitsi vähän ronskisti pyysi, heh! Tässä on näitä ravureita tuupittu jo niin pitkään että alkaa unohtua nuo "siirrä hellästi istuinluuta"... Olipas kivaa ja mukavat askellajit Vessulla kerta kaikkiaan! Tuli sellainen olo, että mähän voisin tällä osatakin mennä, kun vaan muutaman kerran menisin :) Kun tulin alas, niin meinasin lentää selälleni. Lihasmuistissa on se tietty tunne ja korkeus miten sieltä selästä alas tullaan. Hyppäsin sillai reippaasti niin kuin aina, mutta maa ei ollutkaan siinä missä se on aina ollut, hittolainen. No en onnesta kaatunut, mutta ei se kaukana ollut.

Kiitos Johannalle Vessun lainasta! Olipas kivaa :)

Hiitillä...

Sunnuntaina käytiin Pluusin ja Hevin kanssa hiitillä Teivossa. Menin selästä ja tällä kertaa normisatulalla. Hevi tuli kärryjen kanssa perässä ja rattailla oli tällä kertaa Jonna. Oli ihan hauska reissu. Mentiin tosi monta kierrosta reipasta hölkkää, niinku Hevin vauhtia ja sit ihan lopuksi menin kierroksen Pluusin omaa vauhtia. Yksi laukka tuli, mutta kyllä oli hevonen paljon tasaisempi kuin montepenkin kanssa. Ratsastajan painopiste ei tule niin eteen tavallisella satulalla ja lisäksi mun oli helpompi auttaa Pluusin tasapainoa kurveissa, kun ei tarvinnut niin keskittyä omaan tasapainoon. Kyllä Pluusin edelleen on vaikeaa ravata ratsastajan kanssa, mutta täytyy reenata niin eiköhän se parane.

Pääsky muuttaa marraskuun alussa Takamaalle Järvisen Inan talliin, jossa se pääsee toteuttamaan itseään ikätovereiden seurassa. Myös ajomaastot ovat optimaaliset. Ei tartte sit koko ajan miettiä että jotain sattuu. Niitä on nyt sitten neljä vuoden vanhaa tammaa samassa isossa tarhassa telmimässä, jee :) Me ajellaan Juhan kanssa metsäteillä pari kertaa viikossa ja koitetaan käydä kerran viikossa Teivossa radalla. Muuten P saakin sitten elää omaa elämäänsä ja kasvaa rauhassa tulevia koitoksia odottaen.

Ensi tiistaina mulla ja Pluusilla on EHKÄ startti Teivossa. Huomenna tiedetään pääsikö se mukaan autolähtöön. Jos saisin valita, niin en ajaisi koskaan mitään muita kuin autolähtöjä sen kanssa. Niin paljon paremmin se niissä lähtee kuin voltista. No mutta...tärkeintä on, että saan lähtöjä alle, joten en valita vaan olen onnellinen myös voltinkiertämisestä, heh ;)

Kuvia Teivosta (nyt ei oo kuvia ku alkulämmittelystä, sen jälkeen Juha joutui juoksemaan uhmaikäisen perässä radalla)

Myytiin meidän hienot koppakärryt, koska ne jää hassuun asentoon aisanpidennysten takia. Ovat siis hyvät isolle hevoselle, mutta eivät oikein alle 170 senttiselle. Nyt tilasin Hevarista uudet koppikset, jotka käy kaikille kaakeille koosta riippumatta ja niissä on vielä selkänojakin. Road MASTERit tulee nyt sit sieltä tiistaiksi Teivoon, jee! Näyttävät tältä. Tosin meille tulee mustat, koska sitten voi vaihdella valjaiden pehmusteiden väriä milloin haluaa. Musta käy kaikkien värien kanssa :) Selkänojan saa pois halutessaan, mutta luulen sen olevan suht tarpeellinen ajomukavuuden kannalta. Hienot on ja kevyet! Hiittikärryt ovatkin valmiina ja odottelevat Sepon sillan alla, heh!

Pääskyn ohjaksissa VOL 1

Tänään sitten pääsin ajamaan Pääskyä ihan itse, jee! Seppo toki istui vieressä, mutta silti. Pääsky on tosi toimiva peli. Ei sählää eikä söhlää, vaan ravaa reippaasti ja rytmikkäästi korvat hörössä. Pidellä sitä sai ennemminkin. Käskeä ei tarvinnut kertaakaan! Olipas kivaa :) Kauhean järkevä se on, mutta silti tarkkailee ympäristöään ja on eläväinen. Ravi on tosi hyvää ja rytmikästä. Seppo kehui, että ikäisekseen oikein hyvin kehittynyt lihaksisto ja askellus. Mulla on sellainen tunne, että tästä hevosesta saattaa tulla juoksija, jos vain ehjänä pysyy...no mutta, pysytäänpä nyt maan pinnalla...VIELÄ!!! Tosi hyvällä mielellä oon kummiskin ja innolla odotan yhteistä taivalta. Ensi viikolla P saa varmaan kengät myös taakse ja perjantaina meen taas ajelemaan. Katotaan, jos sunnuntaina menis vaikka taas taluttelemaan sitä näyttelypaikalle.

Hevi Pulu siirtyi tänään takas Saulille kotiin ja Pluusi tuotiin Sällille. Jes, nyt pääsen taas hyppäämään ja tahkoamaan Pluusin kanssa. Kävin keskiviikkona Ratsimassa Pluusia uusissa maastoissa Saulin kotoa käsin ja Hevinaattorilla menin maastoon, kun olin jaksanut hiisata kentällä kokonaista kaksi kertaa. Oltiin maastossa Jatuksen ja Julian kanssa. Reipasta hölkkää pisteltiin menemään koko Antaverkka ja päälle Mastonmäki laukaten. Hevi oli ihan kuin vanha tekijä! Ihan ok Putte, mutta Pluusia on ollut ikävä. Siitä on tullut mulle niin rakas <3 Huomenna 75-raveihin ja sunnuntaina varmaan hiitille Pluusin ja Hevin kanssa :)


Kuvasaldoa ja video Teivosta


 https://www.youtube.com/watch?v=8GbJRYoFKzk