Pääskynen :)

No ei se kauan kestänyt...Tätille tulee uusi poni, JEEEEE! Kävin katsomassa Pääskyä sunnuntaina ja ihastuin ikihyväksi :) "Ei ensimmäistä kannata ostaa" kaikuu mun korvissani, mutta minkäs teet, kun se tulee uniin ja yöllä herään näkemään pienen mustan turvan Woodyn karsinan kaltereiden välissä...Pääskynen on hyvästä ravisuvusta (mm.i. Humeeti) ja katsotaan nyt mitä siitä tulee. Vauvahevonen täyttää joulukuun alussa 7 kk. Se on siis ihan maitovarsa. Mulla on niin hyvä fiilis, kun saan aloittaa uuden ihanuuden kanssa ihan alusta. Kaikkia huolettaa, kun sillä ei pääse tekemään kauheesti nyt alkuun, mutta mua ei huoleta yhtään. Siitä tulee mulle lenkkikaveri ja kesällä sillä voi jo ajaa :) Oma varsa, ihanaa!

Mulla on aina sellainen tyyli, että haluan kokeilla omia rajojani ja tehdä kaikkea tosi erilaista. En halua, että kaikki sujuu ilman ongelmia, vaan päinvastoin: Se että lyö päätä seinään, opettaa arvostamaan onnistumista :) En olisi ottanut pientä lintusta ellei se olisi todella selväpäinen ja fiksu. Kuitenkin haluan, että Sepon on myös helppo sitä käsitellä pienestä pitäen. Sitä paitsi siitä voi tulla todella monikäyttöinen järkevän luonteensa puolesta. Mun ensimmäinen hevonen oli 2, kun aloin sitä hoitaa, mutta olin itse 15 eli eipä siitä juuri muista mitään ja silloinkin aikuiset kuitenkin vastasivat hevosesta. No...nyt mulle tulee maitovarsa, jonka kanssa opetellaan kaikki asiat alusta. Se hevonen on "tyhjä taulu" ja siitä tulee juuri sellainen kuin miten sitä pidetään tai Tarun sanoin: "Siitä tulee just sellainen kuin tulee". Varsankasvattajan viisas lausunto!!!

Tiedän, että moni on kauhuissaan, kun otin varsan, mutta mullehan se tulee eikä niille! 34-vuotiaana luulen tietäväni mitä teen (huom. siis LUULEN). Ratsastuksesta en tosiaan ole huolissani, koska meidän tallilla ratsastettavia on useampiakin. Pluusilla voin tehdä melkein mitä vaan ja se on ihan kiva hevonen. Tiedän, että kesän koittaessa mun tekee mieli Mäkkylään maastoesteille yms. No sitten menen Pluusilla tai irtohypytän varsaa kentällä. Nyt on ihanaa, kun voi tehdä niitäkin asioita, joita ei W:n kanssa helposti voinut. Irtohypytys, kärryttely yms. Odotan innolla, kun aletaan opettaa varsaa ajolle. Tuleekohan meistä raviperhe? Juha sanoi jo menevänsä ajamaan ravikortin. Mietin itse samaa ja Nyyssösen Sari myös. Ehkä me pönötetään kaikki kolme keväällä Teivossa korttikurssilla :D Mun piti ajaa ravikortti jo 16-vuotiaana, koska pyörin silloin paljon ravipiireissä, mutta sitten se jäi...Nyt on uusi mahdollisuus tehdä ihan jotain uutta!

Me vedetään pääsky Teivoon ostotarkastukseen ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, varsa matkustaa siitä suoraan Sepolle :) Toivottavasti kaikki menee hyvin ja varsa on terve kuin pukki :) Teivosta sanottiin, että varsalle tehdään vaan yleistarkastus (sydän kuunnellaan, jalat katotaan yms.) eli sitä ei ole hyötyä edes kuvata, koska se on niin pieni ettei esim. irtopalat tms. näy vielä. No, mutta viedään tyttö perustarkastukseen! Ensi viikolla mennään sitä taas katsomaan, jeee!

Tervetuloa uuteen kotiin Pääskynen!

Se on kyllä soma varsa :)

Hiljaiseloa...

Nyt siis vietetään sitä sanonnan mukaista "huoleton on hevoseton" aikaa. Pari rautaa on tulessa, toisin sanoen mulla on kaksi vaihtoehtoa uudeksi heppakumppaniksi. En sano niistä vielä mitään, koska kaikki on vielä epäselvää. Joka tapauksessa tulossa on jotain aivan muuta Woodyyn verrattuna. En halua ottaa lämppäriä, koska markkinoilla olevista ei löydy koulutustasoltaan Woodya vastaavaa, joka olisi vielä halpa! Peruslämppärit, joita myydään eivät osaa juuri mitään ja esteitä on hypätty tyyliin yhtä ristikkoa omassa pihassa. En jaksa aloittaa alusta raviuran tehneen lämpöisen kanssa. Ei sillä, että Woodykaan olisi mikään maailman ihme ollut, mutta sen kanssa pystyi tekemään omalla kentällä helppojen kouluratojen asioita varsin mainiosti, laukat oli laadukkaat ennen jalkavaivoja ja esteistä mun ei edes tartte sanoa mitään. Ei sellaisia lämppäreitä oikeasti ole paljon kaupan tai sit ne maksaa monta tonnia. 

Nyt siis etsitään nuorta hevosta, jolla voi tehdä kaikkea. Kärrytellä haluan kans ehdottomasti!!! Ja kaunis sen pitää olla! Rumaa hevosta en ota! Sopusuhtainen ja nätti, mielellään hiukan erikoinen esim. väritykseltään. Olen innoissani, en meinaa nahoissani pysyä, hih! Onneksi on tää hevoshomma tässä, ei tuu niin paljoa mietittyä isän hautajaisia, jotka on siis 1,5 viikon päästä.

Tää blogi päivittelee sit jatkossa uuden hepan touhuja, kunhan sellainen saapuu :) Siihen asti se on moro!

Isän muistoa kunnioittaen <3

Iskä ja Allu estevalkussa Jutan tallilla 2010

Onks tää nyt sit joku muistopuhe vai?

No niin, tänään se sitten tapahtui. Woody lähti vihreämmille laitumille <3. Olen tiennyt tämän kauan ja täten valmistellut itseäni jo pitkään. Woody lähti siinä mielessä hyväkuntoisena, että sillä tuskin oli kipuja lepotilassa. Kipujen määrää ja laatua on vaikea arvioida, mutta toki sitä omasta hevosestaan pystyy jotakin sanomaan. Jotenkin on tosi tyhjä ja väsynyt olo...nyt vasta tajuaa isänkin kuoleman. Nämä sattui nyt sitten osumaan molemmat viiden päivän sisään. Mulla on yllättävän levollinen mieli olosuhteisiin nähden. Nyt mun ei tartte ahdistua Woodyn mahdollisista kiputiloista. Mielestäni hoidin tämän nopeasti ja järkevästi. Vein itse hevosen teurastamon ovelle saakka. Olen sitä mieltä, että jos on munaa ostaa hevonen, elää ja kokea sen kanssa yhteiset asiat, täytyy myös olla munaa viedä hevonen itse viimeiselle matkalle. En käsitä ajatusta, että joku ei siihen pysty. Siihen täytyy pystyä!!! Se on jokaisen hevosenomistajan velvollisuus. Se tekee kipeää, mutta niinhän sen kuuluukin. Se on sitä elämää!

Woodysta tuli paljon enemmän kuin osasin ikinä kuvitella. Kun ekaa kertaa talutin sitä maapuomia kohti vuonna 2007, eikä se suostunut tulemaan viittä metriä lähemmäksi, en tosiaan kuvitellut että siitä tulee mulle ruusukehai ja aluetason estehevonen :) Se oli loppuun asti tietyllä tapaa "vaikea" ratsastettava kuuman ja hermostuneen luonteensa vuoksi. Mua ei koskaan silti pelottanut sen kanssa. Pelkäämispuolen sai hoitaa katsojat yleisössä, hih! Jännittänyt olen pirusti kisoissa, mutta varsinaista pelkoa en koskaan tuntenut. Woody luotti minuun aina ja teki AINA parhaansa. Jopa silloin, kun en tiennyt sen olevan jo todella kipeä. Huumorintajua sillä kapulalla ei ollut minkään vertaa, se oli uskomaton tosikko. Mutta juurikin tosikkoluonteensa takia se aina ylitti itsensä. Se ei pelleillyt tai tehnyt mitään temppuja. Woodylla oli aina vankka perustelu tekemisilleen. Sen kanssa ei tarvinnut miettiä, että se "testailee" tai "näsäviisastelee" ihmiselle. Se oli aina äärimmäisen tosissaan kaikessa.

Woody oli toisaalta tosi arka ja pelkäsi paljon asioita, mutta toisaalta äärimmäisen rohkea ja itsetietoinen. Este sai olla ihan minkälainen tahansa, siitä mentiin yli. Woody ei koskaan katellut tai pelännyt hurjankaan näköisiä esteitä. Se oli jotenkin sisäistänyt, että niistä mennään aina yli, kun täti niin kerran tahtoo :) Myös rataesteet ja kisatilanteet hoidettiin aina huolellisesti ja tosissaan. Tästä esimerkkinä se, että Woody ei koskaan kieltänyt ulos kisoissa. Itseasiassa kieltoja kisoissa ei tullut kuin kaksi koko kisauran aikana. Me kuitenkin kierrettiin paljon eri paikoissa ja aika hurjiakin esteitä/ratoja osui matkan varrelle. Luotin kuin kivimuuriin siihen hevoseen esteradalla!!! Woodya ei myöskään haitannut, vaikka minä jännitin. Se veti aina korvat tötterössä ja hyvällä itsetunnolla ratsastajasta huolimatta.

Woody oli oikeesti ihan huippu :) Kuinka moni hevonen on aina hyvällä tuulella, innokas, eikä koskaan osoita mieltään ihmiselle, vaan kunnioittaa aina?! Muille hevosille se sitten purki olojaan kaiken aikaa, mutta ei ihmisille...onneksi :) Iso aukko jää eikä sitä toinen hevonen voi korvata. Eikä ole tietenkään tarviskaan. Asennoidun nyt niin, että seuraava poniini on omanlaisensa ja ihana omalla tavallaan :) Olen sitä mieltä, että aito hevosihminen rakastaa hevosia rodusta tai luonteesta riippumatta ja nauttii uudesta tulokkaasta yhtä paljon kuin vanhasta. Aikaa se toki vie, mutta mihinkäs tässä on kiire?! :)

Woodya hyvällä mielellä ja haikeana muistellen porskutamme eteenpäin tässä pimeässä syksyssä! Nimimerkillä: Dramaattista tekstiä herkkänä hetkenä

Voikohan heppojen taivaassa muka olla vihreämpää ruohoa kuin Sepolla?

Viimeinen kävelylenkki 21.11.2012

No on sitten kaikkea sattunut ja tapahtunut sekä hevoselämässä että muussa elämässä. Isäni kuoli sunnuntaina ja sain tiedon, kun istuin hevosen selässä metsäpolulla. Hauska maastoreissu siis muuttui vähemmän hauskaksi :( No oltiin Juhan kanssa pitkällä maastolla allamme Woody ja Anso. Ei siitä sen enempää. Tiistai-aamuna mun piti mennä Tyttelin tunnille Mikan kanssa, mutta aamulla mua odotti karsinassa tukkijalka. Vasen takajalka tällä kertaa. No juu, siinä kohtaa tein sitten lopullisen päätöksen. Ajoin kotiin ja tilasin ajan Vammalan teurastamosta.

Woody on ollut viime aikoina käytökseltäänkin erilainen. Se ei maastossa pysty enää kävelemään niin reippaasti kuin ennen ja alamäet on vaikeita. Sen lisäksi se menee milloin mitäkin sotkua eli askellajit on välillä hukassa. Laukassa se ei pysty polkemaan kummallakaan takasella kuten ennen, joten laukka on muuttunut ajoittain hyvinkin nelitahtiseksi. Mulla on koko ajan kamala olo kun en tiedä mitä sillä voi tehdä ja mitä ei. Ahdistaa joka päivä, joten päätin olla pitkittämättä tätä kummankaan osalta.

Tänään keskiviikkona otin ponin naruun ja kierrettiin viimeistä kertaa Myllyn lenkki maasta käsin. Matkalla oli kaikki pelottavat asiat, mitkä vaan voi kuvitella. Kaivuri heilui kauhansa kanssa yhdessä kurvissa ja toisessa oli nosturi nostamassa taivaalle jotain talon kehikkoa. Joku veti sirkkelillä puita pieneksi pihassaan ja mikä pahinta...yksinäinen kissa kirmasi tien ylitse pahaa-aavistamattoman ponin nenän edestä :) Että sellainen reissu, jepu jee :) No meillä oli normaalit steppaukset, mutta hyvin selvittiin. Woody kulki löysässä narussa ja esitti mulle piffit ja puffit. Kyllä taas nauratti :D Huomenna vien Juhan kanssa ponin Vammalaan. Surullista, mutta oikein! Sanoi kuka mitä hyvänsä!!!

Viimeiseltä lenkiltä <3 21.11.2012

Puuduttavia kisatilastoja...

Mulla kun on tunnetusti halvat huvit, niin keräsinpä huvikseen mun ja Woodyn kisatuloksia ns. tilastoksi :) Ensimmäiset kisat käytiin maaliskuussa 2008 eli noin 4,5 vuotta sitten. Joinakin vuosina ollaan kisattu ahkerasti kun taas jonakin vuonna vain yhdet kisat (2010, kun olin raskaana).

- Kisoja 33 (29 este, 1 koulu, 3 matka) (harjoituskisoja, seurakisoja, aluekisoja)

- Ruusukkeita 34 kpl (joistakin kisoista useammasta luokasta), 1 kpl Match Show, 2. sija.

- Kisatulokset (esteet): 1.sija: 9kpl , 2. sija: 5kpl, 3.sija 4 kpl, muut sijoitukset: 3 kpl, ei sijoitusta: 6 kisaa.
Arvostelu 0.0 tai 1.0 (kaikki puhtaat radat saa ruusukkeen): 12 kisaa, (9 estekisaa, 3 matkakisaa). 8/9   puhdasta rataa esteissä. 3/3 hyväksyttyä rataa matkaratsastuksessa.

Estekisat: Kisoja 29, lähtöjä 37. Puhtaita ratoja 30/37. Virhepisteitä: 4:ssä lähdössä 4vp. Yhdessä lähdössä 8vp. 2 hylättyä rataa (toisessa W liukastui ja kaatui, toisessa putosin kesken radan). Kieltoja: 2 kpl (toinen ekalla 80cm radalla sarjan toisella osalla, toinen Korpilahden aluekisoissa.

Olipas hauskaa kaivaa ja listata vanhoja kisatuloksia. Onneksi olen säilyttänyt ne :) Aika hyvin se Woody on pomppinut noin niin ku ravurinrutkuksi, hih!

Tässä tädin ylpeydenaihe, palkintokaappi :)

             

Niihaman Drive-In estekisat ja meidän 34. ruusuke

Tänään siis aikainen lähtö Niihamaan draivareihin. Mentiin nyt sitten 50-60cm:n luokka etujalkojen takia. En tiedä uskaltaako sitä enää isompia mennäkään :( No ehkä 70cm, jos jalat pysyy hyvinä. Vaikea sanoa tässä vaiheessa. Isommat esteet on Woodyn kohdalla joka tapauksessa hypätty. Mietin koko viikon, että miten sitä kehtaa mennä pieneen luokkaan hevosella, jolla on kummiskin kisattu 80 luokkia jo useampana vuonna, treenattu 90 rataa ja hypätty yli metrisiä yksittäisinä tehtävinä?! No, eipähän ole paljon vaihtoehtoja. Kuitenkin haluan tarjota sekä hevoselle että itselleni mielenvirkistystä ja olisi epäreilua hypyttää isompia niiden etusten takia. Tää oli tosi hyvä pikku estetreeni, kun tuli vaan 9 hyppyä. 7 radalla ja 2 verkkahyppyä. Hypyt tuntui taas isommilta miltä näyttivät kuvissa. Oli siis vaan yksi jättiloikka, viimeiselle esteelle. W lähti ihan hullun kaukaa eli hypylle tuli hurjasti pituutta.

Kerrankin olin ajoissa verkassa ja ehdin siis verkata puolisen tuntia ja sitä ennen Juha oli kävelyttänyt noin vartin. Oppikirjan mukaan siis mentiin :) Woody kävi aika kierroksilla, minkä kyllä arvasinkin, koska hypyistä on taas niin paljon aikaa! Radalla kaikki sujui normaaliin tyyliin eli vauhdikkaasti mentiin puhdas rata. Videolla meno näytti yllättävän rauhalliselta, taas. Aina se vauhti tuntuu kovemmalta. Tultiin kerrankin tosi hyvin kaikille esteille ja ennen kaikkea keskelle. Kun esteet on pienempiä, niin ehtii keskittymään kaikkeen muuhun. Ei tartte niin jännittää yksittäisiä hyppyjä erikoisille esteille. Kuvissa ja videolla kantapäät on alhaalla eikä hartiatkaan ole lysyssä. Olen siis tosi tyytyväinen omaan suoritukseeni (mikä on siis harvinaista herkkua) :)

Woody on vaan niin kiva hyppyheppa silloin kun se ei ole kipeä. Parasta on reipas vauhti ja se tunne, että pepun alla on ISO moottori.  Mä nautin Niihaman esteradasta ihan niinku Laakson kisoista kesällä :) Kun vaan voisi pitää ikuisesti saman hevosen...tai voisko sille vaihtaa jalat??? Joskus oon kyllä halunnut vaihtaa sille toisen pään, mutta nyt olis hyvät jalkojenvaihtoviikot :):):)

Kuvasaldoa tältä päivältä. Kiitos Juhalle kuvista ja Johannalle videoinnista!!!

Mun lempparikuva, koska W näyttää ihan ponilta :)

Vauhdikasta

Olen ylpeä tästä kuvasta...ai miksi? Koska katse on just siellä missä pitääkin, seuraavassa esteessä :)

Tässä tää jättiloikka, johon en ihan ehtinyt mukaan

Vääntöä märässä pimeydessä

Eilen tuupattiin kentällä koulua gramaaneilla. En oo käyttänyt niitä naismuistiin. Kenttä oli sula, mutta melko kova ja ihan vetinen. Oli jo pimeääkin, kun niin myöhään menin. Woody toimi gramaaneilla uskomattoman hyvin. Oli koko ajan kuulolla ja teki väistöt ja kaikki normaalia paremmin. Se oli jotenkin tosi rento ja tyytyväinen siellä paketissansa :) Kaikki meni hyvin kunnes joku isänmaantoivo päätti testailla tiellä uutta pakoputkeansa tai ehkä sen puuttumista lähinnä. W veti kunnon naksut ja sain "nautiskella" pupuilusta ja ristilaukasta paikallaan. No eipä siinä muuten mitään, mutta siinä kohtaa ei ollut kovin kivaa niillä gramaaneilla. Pupuilu jatkui, kun tiellä meni kaksi vaahtosammutinta pyörineen...niiden pyöränvalot heilui sinne tänne ja ne piti mennessään mukavaa ääntä. Minähän en pienistä hätkähdä, keräsin ohjia ja gramaaneja vähän tiukemmalle ja ravi jatkui. Vähän se siinä torspoili mennessään, mutta rauhoittui yllättävän pian. Toi on Woodyssa kehitystä, että se pystyy kuitenkin työskentelemään, vaikka kaikki ei oo mennyt suunnitelmien mukaan. Ennen se ei yhtään pystynyt nollaamaan ja koko päivä oli aina pilalla, kun jotain tapahtui.

Kolme varttia mentiin ja melko kevyesti. Laukkaa vaan pitkillä sivuilla, koska kentän keskellä oli jääkohtia enkä halunnut gramaaneilla vääntää sitä ympyrälle, ku on tottumaton niiden käyttöön. Hyvä fiilis jäi ja täytyypähän mennä gramaaneilla useamminkin, kun poni oli niin tyytyväinen :) Kuvaajia ei matkassa ollut, mutta kaivoin arkistoista muutaman hassun kuvan :) Woodylla tuntuu tuo etupää kevenevän irtona torspoillessa. Se pukittelee aika harvoin ja ne on sellasia säälittäviä...

2009

2010

2011

2011