Hiihtoratsastusta, jeeeee!

Lauantaina siis hiihtoratsastusta Juhan, Mikan ja Johannan kanssa. Ensin vedin Pluusilla Juhaa ja sitten Oskulla Mikaa. Olipas oikeesti tosi hauskaa!!! Pellolla pääsi hyvin menemään, kun lunta ei ollut liikaa. Molemmat äijät selviytyivät kunnialla ja pysyivät pystyssä :) Valjaat ostettiin puoliksi Hööksiltä. Hyvin toimivat! Ihan hauskaa vaihtelua mennä Osterilla, joka olikin ihan erilainen kuin Pluusi. Pluusi ajattelee aina ja koko ajan eteenpäin. Osteoporoosi sen sijaan oli ainakin lauantaina vähän tahmea ja sain ratsastaa sitä eteen. Oskulla on kyllä kivat askellajit ja se on muutenkin mukava heppuli. Hyvää vauhtia menivät molemmat kantturat ja onneksi tosiaan lunta ei ollut enempää. Sehän olisi väkisin syönyt vauhtia...Kiitos Jossulle ja Mikalle kuvista ja kaikille muutenkin mukavasta peltoretkestä. Jiiiihaaaa! TÄTÄ LISÄÄÄÄ!

Pluusi on väsymätön :)

Siis miten toi etujalka oikein on?

Osteoporoosi :)

Osku on kyllä sievä poni

Pluusi tuulispäänä

Marianna ja Simo vauhdissa

 Minä, Juha ja Pluuserströmberi

https://plus.google.com/110140096212671481411/posts/Exok8coezKy

Sekä minä, Mika ja Osku

https://www.youtube.com/watch?v=60dkknxIMnE

Tänään eli maanantaina tein Pluusilla pitkästä aikaa kunnon maaston. Keksin ihan yllättäen lähteä Takamaalle ratsain katsomaan Pääskyä. Mentiin Takamaan koulun kautta ja jalkakäytävää pitkin Mäkelä-Haavistontielle ja takas tultiin toista kautta eli ison sillan yli. Mentiin reipasta haipakkaa koko reissu. Pluusi hikosi tosi paljon, joten en uskaltanut kävelyttää sitä juurikaan ettei ala palelemaan, koska pakkasta oli kuitenkin reippaasti yli 10 astetta.

Keskinopeudeksi ilman alku- ja loppukäyntejä tuli 16,7km/h ja kävelyjen kanssakin 15,4km/h. Hyvää vauhtia siis mentiin. Enimmäkseen reipasta hölkkää, koska Pluusi meni sitä tänään tosi kivasti löysällä ohjalla. Laukassa se sitten kuumui joka kerta ihan pirusti ja jouduin kiskomaan aika kovaa vielä ihan loppumetreilläkin. Enimmäisnopeus tällä kertaa oli 32,2km/h, vaikka yritin kyllä mennä paljon hiljempaa koko ajan. Nopeimman kilometrin väliaika oli 26,5km/h. Suurin osa kilometreistä mentiin kuitenkin 15-20 kilsan tuntivauhtia. Nyt olis ollu kivaa, jos olis ollu se sykekahva tallilla. Mullahan on se kotona koko ajan. Pluusi ei paljoa puhaltanut missään vaiheessa. Eihän se puhalla kovin edes startin jälkeen. Se vaan jaksaa ja jaksaa. Vauhti ei hyydy ja jos yhtään antaa saumaa, niin se lähtee heti pinkomaan täysillä. Vielä en ole onnistunut sitä väsyttämään ;)

Kiva lenkki eikä pakkanen haitannut. Satula on paska näillä pitemmillä maastoilla. Hankaa ja on kylmä sekä kova...MUTTA...Podium-matkasatula on tulossa. Tilaus Italiaan lähtee näillä näppäimillä, jeeeeeee! En malta odottaa...Kerran kokeilin Kirsin Podiumia maastolenkille ja se oli siinä! Olin myyty! Nyt omaa odottelen. Mika ystävällinen sielu mittasi ja kuvasi Pluusin selän satulaa varten. Iso kiitos Mikalle! Itse en todellakaan olisi osannut, vaikka kuinka ohjeita katsoin. BLONDI!! Onneksi meidän tallilla saa apua tarvittaessa.

Tässä kuva Inan pihasta. Otin selästä kuvan Pääskystä ja pikkuvarsoista :)

Pakkastouhuja :)

On taas hetki vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Aina ei vaan ehdi. Taas mahtuu kaikkee mahdollista näihin viikkoihin. Viime viikolla Pääsky kävi kasvurajamittauksessa jne. klinikalla Teivossa. Kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin, mutta aina kun ehdin miettiä, että Pääsky on kasvanut ja viisastunut, niin se tekee jotain tyhmää. Tällä kertaa se keksi, ettei haluakaan kuljetuskoppiin. Se hyppäsi pystyyn, kääntyi salamana ja lähti! No mulla oli pelkkä riimu ja naru ni ei ollu paljon tehtävissä taas...Sit se pääsi pelleilemään useamman kerran sillalla, kun mulla luisti jalat, eikä Juha uskaltanut oikein olla apuna. Se hyppi ja pukitteli ihan miten sattuu puolelta toiselle. Haettiin Ina avuksi kolmanneksi ja kolmistaan saatiin kanttura koppiin liinojen avulla. Teivossa sama show tullessa, mutta nyt meillä oli Juhan kanssa selkeä ajatus asiasta. Ja on jatkossakin! Mieluummin kaksin laittaa sen, kun molemmilla on selkeä kuva, miten tehdään. Ei tule sitten ongelmia erilaisista ajatuksista itse tilanteessa...

Pääskyä rauhoitettiin klinikalla aika tavalla, siis kolmeen kertaan. Röntgen oli sen mielestä hiukan pelottavaa ja hampaidenraspaus tosi ikävää. Mitään ei löytynyt jaloista...paitsi vahvat luut niin kuin eläinlääkäri asian ilmaisi :) Hampaissa oli jo terävät piikit, joten raspaus oli paikallaan. Pääsky on edelleen ilman kenkiä. Nyt täytyis kyllä taas päästä ajelemaan. Keväällä se menee taas Sepolle joksikin aikaa treeniin. Joskus loppukeväästä kait.

Sitten tää mun silmäteräni...Pluusi on maastoillut, hiitannut ja tiistaina oli startti Teivossa. Maanantaina kengitettiin ja vuoltiin yli kahden kuukauden tauon jälkeen. Oli jo päässyt hiukka pitkäksi nuo kaviot. Esteitä en oo uskaltanut hypätä aikoihin juuri tästä syystä. Lammi kävi kenkäämässä, kun Saulin polvi on edelleen rikki. Vedettiin kavio normaalia lyhyemmäksi esteiden takia. Nyt uskallan hypätä taas hyvillä mielin. Jännitti vaan ihan pirusti, että ravaako Pluusi askeltakaan kunnolla oudokseltaan "uusilla kavioillaan". No ravasi kyllä! Kaksi laukkaa tuli startissa, mutta en usko kavioiden olevan niiden syynä...tai mistä sen tietää?! Hyvää ravia se meni ja ekaa kertaa ikinä, se ei kopsinut kertaakaan!!! Aina se yleensä jossain kohtaa kopsauttaa takasilla eteen, mutta nyt ei kopsahtanut kertaakaan. Ehkä tää lyhyempi kavio sopiikin sille :) Uutena asiana startissa oli myös Crescendo-kuolain, jolla ei oo kesän jälkeen ajettu. Olipas kiva ajaa, kun ei omat kädet ollu ihan hapoilla. Torstain hiitissä Pluusi vierasti kuolainta, mutta nyt se tuntui aika hyvältä sen kanssa. Aion totuttaa sen siihen, koska oma mukavuus on niin eri tasolla sen kanssa!

Pakkastahan oli se -18 suunnilleen meidän startin aikaan ja voin kyllä sanoa, että se alkaa olla siinä rajoilla, että viitsiikö juoksuttaa hevosta tai itse palella?! Nyt pärjättiin kuitenkin hyvin. Kai nää on tottumiskysymyksiä :) Pluusi palautui hyvin ja jaksoi hyvin koko juoksun ajan. Vähän ylisarjahan tämä oli, mutta melko hyvin olis pärjätty ilman laukkoja. Kierros ennen maalia Pluusi oli pakko kääntää toisen radan selästä kolmannelle, kun tuntui olevan vauhtia niin paljon. No mut sit tulikin se laukka. Tää oli kyllä taas itselle tosi hyvää kokemusta, koska alkulaukka ei mennyt pitkäksi niin kuin viimeksi vaan nyt pääsin ulos ajoissa ja sit vaan laukka heti alas. Aika pienestä välistä ajoin ulos reipasta laukkaa, mutta ihan ok se näytti olevan, kun videolta katsoin. Nyt oli jotenkin kiva voltata pitkästä aikaa...seuraavaksi onkin taas ryhmäajo. Kyllä silti lähden mieluummin auton takaa kuin voltista.

Olipas kivaa käydä Teivossa startissa, kun se on niin ihanan lähellä ja sieltä selviää järkiajassa takaisin kotiin! Tää oli nyt mun kuudes startti Pluusin kanssa ja sit on se yksi harkkari-ajo sillä Millalla. Mua ei jännittänyt enää niin paljoa. On tää vaan niiiiiin pirun mukavaa hommaa :) :) :)

Sit kuvia...

Peltolaukkaa

Teivossa startin jälkeen

Kuuraparrat juoksun jälkeen, -18 astetta

Pääsky on niiiiin ravuri :)

Lyhyt raportti tämän päivän kärrylenkistä Pääskysen kanssa. Ex-tempore keksittiin, että ajetaankin tänään, kun keli on vielä hyvä ja kengättömälläkin voi ajaa ennen kuin kaikki jäätyy taas. Ajettiin 40 minuutin ja noin 7 kilsan reipas hölkkälenkki Pääskyn kanssa ja olipas se taas fiksu kuin mikä. Se on täydellisen toimiva kärrien edessä. Kaikki sujuu...paitsi tietty jos keksii jotain, mutta noin niinku muuten. Sitä saa ajaa löysällä tuntumalla ja se on tosi herkkä suustansa ja toimii kuin junan vessa :) Tiedän, että minä tahansa päivänä saattaa taas tapahtua, mutta meillä on nyt ollut monta ihan täydellistä lenkkiä eikä mitään ongelmia...kop kop ;) Se kääntyminen mua eniten ihmetyttää...miten se osaa niin hienosti ja niin pienessä tilassa eikä yhtään ärsyynny vaikka aisa painaisi kaulaan?!

Tänään annoin sen tulla kotiinpäin melkein sen omaa vauhtia eli reipasta hölkkää tultiin :) Ihan ei uskalla löysiä antaa, saattaa vaikka innostua pukkilaukkailemaan...pikku hiljaa opetellaan vauhtiakin. Kun Pääsky juoksee irtona kentällä tai tarhassa, se laukkaa mieluummin kuin ravaa ja nostaa laukan hyvinkin pienestä ravista, mutta kärryjen edessä se ravaa reipastakin tosi tasaisesti ja rytmikkäästi eikä hae tasapainoa yhtään saati sitten yritä laukata. Tänään tuli sellainen olo, että hui, siitähän taitaa tulla ravihevonen :) :) :) Melkein kaikkihan nuo taitavat irtona mieluummin laukata, suokit siis. 

Peruuttaminen sujuu jo tosi hyvin ja Pääsky on oppinut hienosti toimimaan kärryjen kanssa ahtaassa tallinpihassa. Kaikki muukin käytös on parantunut hurjasti. Jalat ei viuhu eikä hampaat kalise. Se on kasvanut paljon myös korvien välistä, hih! Nyt se saa taas odotella pakkasten yli, josko se sitten taas laitettaisiin kenkään, jos pakkaset jatkuu. Nyt ei oo järkeä kengittää, jos taas ensi viikolla sataa vettä. Tarhaan ne kengät tuntuu aina jäävän eikä niitä edes löydä sieltä kuravellistä :( Aina joutuu ostamaan uudet kengät ja tilsakumit. Ei kiitos! Jos tulis hyvä karkea lumi maahan, niin voisi ajaa ilman kenkiä jatkossakin. Tänään se sepelillä hiukka arkoi kavioitaan, mutta onhan se selvää, kun on pitkään ollut kengässä.

Hyvä Pääsky <3

Pluus, edellä muita :)

Otsikko on Mikan ihan huippu letkautus, josta on tullut meille lentävä lause :) En tiedä mitä se tarkoittaa eikä varmaan kukaan muukaan, mutta se on sairaan hauska aina vaan ;) ;) ;) Eilen tehtiin Pluusin kanssa spontaani päätös lähteä Ihamuotilan radalle tekemään laukkatreeni! Soitin tietty Jannelle, että sinne saa mennä. Mikäs siinä, kun pimeällä menen...eihän siellä oo ketään muita hulluja pilkkopimeässä, heh! Puolet radasta oli toooosi pimeänä. En muistanutkaan, että se on niin pimeä, kun viime talvenahan oli lunta valaisemassa. Rataa on muutettu, eikä se kulje enää pihan läpi. Pohjakin oli uusittu ja se oli ihanan pehmeä. Uudet kankaat ja hiekka päällä. Ihan huikeeta!

Köpöteltiin siis jalkakäytävää pitkin Jannelle ja siellä treeni oli siis seuraavanlainen: Reilut 3 kierrosta laukkaa oikeaan kierrokseen, sitten käyntiä 1 kiekka. Seuraavaksi reilut 3 kiekkaa vasempaan kierrokseen ja taas kierroksen kävely. Sitten koko höskä uusiksi viimeistä kävelyä lukuunottamatta. Kävely kotiin paikkasi tämän. Pluusi oli taas ku höyryveturi. Painoi melkoisesti ohjalle ja ihan loppuun asti! Välillä oli helpompia pätkiä, mutta pääosin jouduin pidättämään tosi reilusti. Jos löysäsin, niin vauhti kiihtyi melkoisen nopeasti ;)

Hiki tuli molemmille, mutta luulen että Pluusin kanssa täytyy tehdä pitempiä treenejä, kun virtaa on niin pirusti. Ei olisi malttanut kävellä väleissä ollenkaan ja kotimatkallakin piti vielä teputella. Ensi kerralla vedetään treeni vissiin tuplana ;) Mukavaa, että virtaa ja kuntoa piisaa, mutta onhan se pidättäminen hiukka tietty rankkaakin. Tarkoitus on kuitenkin mennä kuntolaukkaa eikä täyttä kiitoa, ainakaan pimeällä radalla!

Hyvä treeni kummiskin ja sehän näkyi heti seuraavana päivänä kentällä. Pluusi oli ihan älyttömän kiva. Kulki lähes koko tunnin mukavan pyöreänä ja ihan kivassa muodossa. Se oli rento ja hyväntuulinen ja halusi tehdä kaiken hyvin, mitä pyysin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun se oli todella keskittynyt minuun eikä edes kuumennut mistään. Tein pohkeenväistöjä ekaa kertaa ja toinen suunta oli pirun vaikea, kunnes tajusin kokeilla väistämistä suoran sijaan ympyrällä. Sitten se loksahti. Isonnettiin ja pienennettiin ympyrää molempiin suuntiin pelkällä pohkeella ja Pluusi asettui oikein kivasti oikeinpäin! Laukat on kehittyneet ihan huimasti molempiin suuntiin ja nyt oli toinen kerta, kun vasen laukka nousi suoraan oikein ilman, että ekaks nostaa vastalaukan. Ihan huippufiilis! Nää on näitä pieniä asioita ;) Pluusi on ihana, kun sen ravirytmi säilyy ja säilyy. Tahti ei katoa, vaikka kääntelisin sitä sinne tänne edestakas. Woodyn rytmi rikkui aina, ihan loppuaikoinakin vielä. Pluusin tahti säilyy ja tasapaino kestää jo todella paljon, verrattuna aiempaan. Enää ei pää pönötä taivaissa vaan se itse tykkää hakea eteen alas.

Tänään tuli Pluusin kanssa ekaa kertaa sellainen olo, että taas on yhdestä ravurista tullut ratsu! Onhan se ollut tosi hyvä jo kauan esim. esteillä, mutta toki haluan kehittää perusratsastusta koko ajan. Kyllähän tulevaisuudessa siintää halu kenttäkisojen testaamisesta. Kunhan Pluusi joskus lopettaa raviuransa, luulen sen tulevan miulle tosi kivaksi kisaratsuksi, tai siis varmaan jo ennen sitäkin :) Voi olla että ensi kerralla ollaan taas itkupallo kurkussa, kun se teputtaa pää kenossa paineissaan, mutta ainakin tiedän että eteenpäin on menty hurjasti ja hevonen on kentällä pääosin rento ja tyytyväinen. HYVÄ PLUUSI!!!! Tänään keskityin myös omaan asentooni. Ilman penkkiä mun on helpompi istua kuin satulassa. Vedin kyynärpäät taakse, selkä suoraksi ja leuka ylös. Yritin pitää asennon koko ajan. Se kyllä auttoi. Hevonen muuttui vieläkin paremmaksi. Kun tallilla ei ole muita, on tosi kiva keskittyä omaan tekemiseen ja itte oon kyllä ratsastajana parempi silloin kun ei ole katsojia, koska keskittymiskykyni on niin surkea. Aina keskittyy johonkin vääriin asioihin, paitsi sillo kun on pollen kanssa kaksin.

Tänään siis näin ja huomenna Pluusilla on ansaittu vapaa. Taidan ilmoittaa sen 21.1. starttiin Teivoon. On aika hurja ylisarja, mutta nyt tarttee saada itselle ajokokemuksia ja Pluusille kans startteja alle. Katotaan nyt pääseekö mukaan. Se 3. sija näkyy taulussa vielä tämän kerran. Sitten pisteet romahtaakin täysin :(  Onneksi noita sarjoja nyt kummiskin on aika hyvin tässä keväällä.

Loma loppuu, kääk!

Huomenna siis töihin takas. Kylläpäs tää loma taas meni nopeeta. Nyt sit aletaan laskea päiviä hiihtikseen ja sit kesälomaan ;) Eilen maastoiltiin Saiman ja Norpan kanssa ihan mukavan reipas tunnin lenkki. Reippaampi selkeästi kuin yleensä meidän yhteiset lenkit. Ravia ja laukkaa mentiin, käveltiin vain vähän. Molemmat kävi kyllä taas niin kierroksilla että välillä toivoin että olisin vaan laittanut sen satulan. Se on siinä reippaassa laukassa hiukka huono pidättää ilman satulaa, kun ei oikein saa tukea mistään. No, oma valinta. Ei auta kitistä. Kehittyypähän tasapaino. Lenkin jälkeen mentiin vielä kentälle. Pluusi oli tosi kiva ja rento :) Ei teputtanut ja myötäsikin edestä välillä tosi kivasti. Mutkiteltiin ja taivuteltiin kaikissa askellajeissa sillai pikaisesti. Hikinen poni!

Otin Pluusille täysihoidon, koska en kertakaikkiaan jaksa ressata joka päivä niitä hommia. Ruuat voi tehdä moneksi päiväksi etukäteen, mutta se helkutin karsina...en ilkeä aina pyytää muita!!! Nyt ei tartte miettiä. Jos ei pääse tai jaksa mennä, niin ei tartte. Mulla oli Woodyn kanssakin monta vuotta täysihoito. Nyt se vaan oli jotenkin jäänyt...

Eilen irtojuoksutettiin Pääsky kentällä, jotta se olisi tänään vähemmän paineissaan ajolenkillä. Se juoksikin tosi kivasti ja heitteli takapäätään. Tänään kärrylenkillä se olikin sitten kuin ihmisen mieli. Unohdin laittaa korvat kiinni, mutta ei se menoa haitannut. Moottorisaha ja traktorikaan eivät Pääskyä tänään häirinneet. Kuinka moni aikuinenkaan hevonen käyttäytyy YKSIN noin mallikkaasti??? Saati sitten pieni varsa. Krissen ratsutallin pihassa oli joku nainen suokin kanssa lähdössä ratsilenkille ja minäpä pyysin sen meille vetohevoseksi, jotta nähdään miten Pääsky toimii kaverin kanssa. Sitä kun ei ole muiden kanssa vielä ajeltu. No mitäpäs Pääsky. Jolkotteli menemään tamman hännässä kiinni ja näytti hiukan hämmentyneeltä. Eipä Pääsky sanonut siihenkään mitään, vaikka tamma sitten kääntyi kesken kaiken toiseen suuntaan yhdestä risteyksestä. Korvat hörössä jatkui meitin matka, vaikka toinen jäi pois kelkasta. On se kyllä ihme kaakki ;) Kunnes taas joku kaunis päivä se näyttää todellisen luonteensa ja antaa paukkua. No siitä vaan sitten. On kyllä niin mukavaa ajella tommosta, kun se on ohjilla koko ajan. Uskomattoman kevyt ajaa. Kaikki tapahtuu ajatuksen voimalla ja löysillä naruilla saa päästellä. Vähän eri ku Pluusin kanssa...

Tänään jouduttiin kääntämään keskellä tietä ympäri ku oli edessä ihan jäinen mäki ja Pääskyllä ei oo nyt kenkiä sattuneesta syystä (puolet tippuneet kuraiseen tarhaan ja loput otettu tarkoituksella pois). Ei ollut tiellä mitään levennyksiä ja ojat molemmin puolin, mutta kun Pääskypä osaa kääntyä ihan paikallaan. Se astuu niin hienosti ristiin ettei edes Pluusi pysty samaan, vaikka on kuinka kokenut. Pääsky myös peruuttaa erittäin taidokkaasti nykyisin. Sekä kärrien kanssa että ilman. Tuntuu kuin se oikein imisi oppia päähänsä joka reissulla mitä me sen kanssa tehdään. Siitä on kasvamassa hieno hevonen. Voin sanoa, että jos se joku päivä ravaa hyväksytyn koelähdön, niin itku tulee. Starteista puhumattakaan! Hienolta on tuntunut Woodyn ja Pluusin kanssa yhteinen opintie, mutta kyllä taival pikkuvarsan kanssa on vielä vähän enemmän. Tuntuu uskomattomalta, että me ostettiin Pääsky, kun se oli 6 kk vanha. Emänsä tissiä imeskeli, kun kattomassa käytiin :)

 Ja nyt se on tässä <3

Tässä pari videota. Pluusi tammailee Simolle kaltereiden läpi ja Pääsky irrottelee Inan kentällä, jossa siis ihme kyllä oli eilen LUNTA :)

http://www.youtube.com/watch?v=4LsAtB2uDW4

http://www.youtube.com/watch?v=BT3IdMOCtVU

Rakas monitoimiponi videona :)

Vuosi Pluusin kanssa kiteytyy melko hyvin tässä videossa <3 <3 <3

http://www.youtube.com/watch?v=wsD8p0RzeB0

Vuoden eka startti ei mennyt ihan putkeen

Pori 3.1.2014 eli mun kolmas paikka kilvanajossa Teivon ja Mäntän lisäksi :) Lähdettiin tallilta 16.30 aikoihin. Ensin ei meinattu perillä löytää varikkoaluetta vaan harhailtiin pontevasti väärällä puolella ravirataa. Kun eihän sinne enää päässyt samasta paikasta kuin vuonna -95, nii! Sillo oon siis viimeksi käynyt Porin raviradalla. Keli oli Tampereella hyvä, mutta ei enää Porissa. Räntää satoi mukavasti ja piha oli toooosi kurainen. Rata oli kuitenkin todella hyvä eikä yhtään rapainen koko aikana. Yhtään ylimääräistä aikaa ei ollut vaan koko ajan oli jotain puuhaa. Sisäänkirjoituksessa sain käteeni pinkin numerolapun, mikä aiheutti minussa suurta hilpeyttä. Kerrankin sopii värit yhteen, jee!

Pluusi on ravipaikalla ihan paras. Se ei stressaa yhtään. Se vaan kattelee ja keskittyy näyttämään söpöltä. Se huokailee, kuuntelee, ja silmät sekä alahuuli ovat usein lurpallaan <3 Jos itteä jännittää, niinku mua eilen alussa, niin Pluusin kanssa sitä väkisinkin rentoutuu. Se oikein huokuu sellasta rauhallisuutta.Viereisessä katoksessa hevonen tärisi ja mouhosi koko ajan. Kamalaa olis sellasen kanssa harrastaa! Woody oli just semmonen. Ihan pimee aina ravipaikoilla. Hirvee ressi. Siinä tulee itsellekin rauhaton olo, vaikka muuten ei olisikaan. Se tarttuu kyllä myös niin päin, hevosesta ihmiseen. Ihan niinku toisinkin päin. Pluusi saa miut aina hyvälle mielelle ja tuntuu mukavalta kun tietää, ettei se kärsi noista tilanteista vaan osaa ottaa ne just oikein. Pönöttää katoksessa ihan lapasena, mutta radalle päästessään onkin varsinainen höyryveturi :)

Lähdin lämmittämään radan takana olevalle hiittisuoralle viidennen lähdön jälkeen. Mentiin pitkät alkukävelyt ja mukavaa pikkuhölkkää pari kilometriä. Kuudennen lähdön jälkeen menin radalle ja vetelin semireipasta kaksi kiekkaa ja tulin pois, koska Pluusi painoi ihan törkeästi. Kädet hapotti taas mukavasti...not! Meidän lähtö oli hiukka ennen ysiä ja räntää tuli jo aika rajusti tässä vaiheessa. Esittelyn jälkeen jatkoin kurviin autopruuviin...tai siis näin kuvittelin, mutta autoapa ei ollutkaan mailla halmeilla. Olis kiva, jos joku olis kertonut, ettei Porissa tuu pruuvia, koska Teivossa on AINA pruuvi auton takaa ryhmäajossa. Siinä mie sit palloilen, että mitäs mitäs?! Nooooh, auto vaivautui paikalleen 2 minuuttia ennen starttia. Olin kattonut etukäteen, että kandee lähteä kakkosrataa, koska täten edessä on ravivarma hevonen.

Pluusi hiisasi hyvin kiinni melkein kakkosen kypärään ja kaikki tuntui ihan hyvältä...Auto eteni TÖRKEÄN hiljaa. Siis se ei liikkunut mihinkään Teivon kiihdytyksiin verrattuna. No mut ainakin kaikki ehti mukaan :) Kun auto lähti oikeaan kiihdytykseen, mun edessä oleva kakkonen lähti nato-ohjus tyyppisesti liikkeelle ja Pluusi yritti perään. Se ei saanut jalkojaan järjestykseen niin nopeasti ja hyppäsi samantien laukalle. No ei siinä muuten mitään, mutta olin ihan keskellä eli hevosia edessä, takana ja sivuilla. Ei siis mitään toivoa ajaa laukkaavaa hevosta ulkoradoille...eikä myöskään pidättää laukkaa pois, koska takana oli tulijoita. No vaihtoehdoksihan jää ajaa samaa tahtia muiden kanssa ja odotella sopivaa rakoa ajaa laukkaava kaakki ulos kasasta. No tulihan sitä tilaa kaarteessa, mutta siinä vaiheessa oli laukattu jo useampi sata metriä. Se oli sitten siinä! Kyllä harmitti, kun Pluusin kanssa laukat ei ikinä mene pitkäksi, jos sen saa ajoissa ulos. Se kun tiputtaa laukan niin ihanan helposti. Yhtä helposti se tippuu kuin nouseekin. Ainut on just se, että joutuu pussiin eikä mahdu ottamaan laukkaa alas. Harmillista!

Mie aina harmittelen niiden puolesta kenen hepat laukkaa pussissa ja nyt kävi sit itselle se sama. No mut tää on raviurheilua niinku moni on mulle jo ehtinyt sanoakin ;) Mua harmitti hetken verran lähdön jälkeen, mutta kotimatkalla olin jo hyvällä fiiliksellä ja itse asiassa ylpeä, että olin ekaa kertaa raveissa ilman Jonnaa ja Saulia. Juhan kanssa kaksin vieraassa paikassa ajamassa vieraiden äijien seassa! Laskin piruuttani Porin ravien kärrylähtöjen ohjastajat ja tarkistin naisten lukumäärän. 10 starttia, 117 ohjastajaa, joista 3 oli eilen naisia, joista minä olin yksi. Ihan hirveesti eivät naiset siis itte ajele heppojansa. Hoitajina melkein kaikilla kaakeilla on kyllä nainen, kun katoksiin kattelee. Kerättiin muuten eilen lukematon määrä katseita Pluusin kanssa varikolla, hih! En tiedä oliko ne hyviä vai pahoja vai jotain siltä väliltä, mutta ehkä toi miun pinkki herättää hilpeyttä tms. ravimiehissä :) Myös "nainen ohjaksissa" saa joka kerta aikaan tiettyjä reaktioita :)

Hyvä reissu, kaikinpuolin. Opin tällä reissulla ajamisesta enemmän kuin aiemmista starteista yhteensä. Olen taasen saanut arvokasta kokemusta! Se on jännä, että tää ravihomma (kärryttely siis, ei monte) aiheuttaa ihan erilaisia tuntemuksia kuin ratsastussuoritukset. Jos esteradalla tai vaikka omalla kentälläkin tapahtuu jotain negatiivista hevosen kanssa, niin yleensä syy on ratsastajassa ja aina sitä miettii, että miten olisi itse voinut tehdä toisin, jotta tilannetta ei olisi tullut. Tästähän seuraa tietty myös morkkikset itselle. Hitto, kun toin sen huonosti esteelle tms. Raviurheilussa on toisin. Kun kisan aikana vaan asioita tapahtuu, niin sitä tietää ettei olisi voinut millään vaikuttaa kyseiseen asiaan. Jos oma hevonen laukkaa, vaikka mitään ihmeellistä ei tapahdu, niin se sitten laukkaa. Joko sillä meni tasapaino tai se häiriintyi toisesta valjakosta tms. Jos oma hevonen laukkaa, kun vieressä hevonen laukkaa...no se sitten laukkaa, minkäs teet?! Jos se joutuu huonolle paikalle kesken juoksun, niin todennäköisesti itsellä ei ole siinäkään asiassa osaa eikä arpaa. Niin vain tapahtuu! Kun 16 valjakkoa suhaa samassa kasassa, se tarkoittaa kuuttatoista ohjastajaa eli kuuttatoista eri näkemystä sekunnin sadasosissa tehdyistä päätöksistä ja koska myös hevosia on 16, voi olla että joskus näkemyksiä onkin se 32 kappaletta :) Ja kaikki tämä tapahtuu uskomattoman nopeasti!!! Lähtö on ohi ennen kuin ehtii edes tajuta. Tässä siis syy, miksi huonosta menestyksestä ei jääkään itselle syyllinen olo. Tässä siis syy, miksi ravimiehet jaksaa harrastaa aina vaan, vaikka menestystä ei tulisikaan :) :) :) Kilvanajossa asioita tapahtuu niin paljon ja nopeasti, että suurimpaan osaan EI PYSTY VAIKUTTAMAAN ITSE MILLÄÄN TAVALLA!!! Ehkä just siks tää laji sopii mulle...ei tartte aina hulluna miettiä omia virheitään. Saa vain tehdä ja harrastaa. ILON KAUTTA, vai miten se nyt meni?! Onhan se vaan niin pirun mukavata ajaa kilpaa ukkojen kanssa, WuuuuuuuHuuuuuuu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

ELI...tässä lajissa ei oikeastaan voi neuvoa toista ihmistä, koska tilanteet ja ihmiset vaihtuvat koko ajan. Ei ole mitään kiistattomia tosiasioita, kuten esim. ratsastuksessa. Ratsastuksenopettaja voi neuvoa kaikkea maan ja taivaan väliltä kuinka hevosen saa toimimaan tietyllä tavalla. Raviohjastusta ei voi oikeastaan neuvoa muuten kuin että osaa ja hallitsee sekä ravikilpailusäännöt että oman hevosensa. Osaa siis käsitellä hevosta, ei pelkää ja hallitsee säännöt, jotta ajaminen on turvallista. Taktikoinnit kilvanajossa täytyy opetella itse ja jokainen ajettava hevonen täytyy tuntea, jotta tietää sen vahvuudet ja heikkoudet juoksun aikana. Mut ihana laji <3

Pori on paska kaupunki! No ei vaan, mennään tietty uudestaankin, mutta vasta sitten kun ilta-aurinko kauniisti laskee puiden taakse ja voi taas kulkea lyhythihaisessa paidassa :)