Estekisat Nokialla ja kärryttelyä Teivossa

Viikkoon mahtuu taas vaikka mitä! Ilman satulaa ja varusteita keekoilua, esteitä ja maastoilua. Pääskyn rattailla olin perjantaina ja se oli tosi kiva taas, vaikka Seppo kertoikin sen kiikuttaneen häntä puoli kierrosta kiitolaukkaa edellisenä päivänä...tsiisus, nyt siitä alkaa löytyä. Hyvä, ei haittaa kyllä yhtään. Täytyyhän varsan nyt vähän koittaa :) Kävin taluttelemassa sitä näyttelypaikalla ja se oli kyllä aika änkyrä-tuulella. Pomppas pari kertaa pystyyn ja kekkuloi sinne tänne. Juoksi kuitenkin hyvin. Sen takasetkin oli nyt kengitetty. Pienet sievät kengät pienissä kavioissa...

http://www.youtube.com/watch?v=oZ4anWluoKk

Eilen sunnuntaina oltiin Pluusin kanssa estekisoissa Viholan ratsastuskoululla, Nokialla. Viimeksi meni niin hyvin tää setti estekisat+ravistartti, niin nyt on pakko testata toimiiko se vielä uudestaankin?! Huomenna siis startissa Teivossa, jee!

Pluusi oli kisoissa tosi hyvä taas, vaikka pohja oli märkä ja raskas. Olin ilmoittautunut 70cm luokkaan, koska kisoissa ei ollut 80cm luokkaa, enkä ajatellut vielä mennä 90cm luokkaan. Vasta kaksi 80cm rataa alla, joten mun mielestä niitä saisi olla kyllä muutama enemmän ennen kuin siirrytään isompaan. Paikan päällä kuitenkin musta alkoi tuntua, että mitäs mää tässä hynyttelen, kun hevonen hyppää niin hyvin ja tasaisesti. Lisäksi rata oli suht helppo ja esim. okserit kapeita ihan niin kuin Vahannassakin eli ei mitään aluekisojen leveyksiä. Sain siis luvan jälki-ilmoittautua, koska luokassa oli ennestään vain neljä osallistujaa. Jee! No sit mua alkoi vähän jännittää, ku siihen mennessä ei jännittänyt tippaakaan. 70cm radan ekan osuuden toka vika este tussahti maahan ja mua veetutti ihan kympillä. Siis niin turha tiputus ja ihan Pluusin laiskuutta, kun ei nostanut koipiaan. Koko radan pienin (60cm) pysty, prkl! Tällä kertaa mua söi se, että toin sen hyvin ja askeleet osuivat täydellisesti, mutta silti tipahti. Se ei vaan viitti nostella noilla pienillä esteillä. Sama homma kotona! Ratkaisu: ENÄÄ EI HYPÄTÄ PIENIÄ ESTEITÄ! Lähdin 90cm luokkaan hyvillä mielin, vaikka Pluusi rysäytti verkassa ekan esteen läpi niin, että kaikki irto-osat esteestä olivat pitkin kenttää...Tässä taas tää vanha tuttu kaava: "En huomaa, että estettä on nostettu 20cm"...Niinpä niin, no huomas sit ku oli rysäyttänyt ja keräili itteänsä esteen jälkeen. Vai minäkö se vain keräilin itseäni suunnattoman häpeän vallassa?! Ehdin ajatella, että noi kaikki varmaan miettii, että mitä toi suokki tekee tässä luokassa, ku ei verkasta selviä??? No se olikin sitten päivän toinen ja viimeinen pudotus. Tästä eteenpäin Pluusi ei edes kolauttanut yhteenkään puomiin. Kai se sen verran ilkeältä tuntui posauttaa okserin läpi.

Meidän rata oli tasainen ja siisti, vaikka itse sanonkin. Kaikki askeleet sopivat ja 13 estettä hujahti ja sit se olikin jo ohi. Puhdas rata siis :) Kyllähän se kanttaa kurveissa ja asettuu väärin päin, mutta se ei onneksi paljon menoa haittaa. Pari muuta ratsukkoa vetivät melkoista selviytymistarinaa, kun tytöt meinas tippua selästä vuoron perään. Hävisin lopulta voittajalle 2 vaivaista sekuntia. Olen suoritukseen erittäin tyytyväinen, koska tää tosiaan oli meidän eka 90cm rata, mutta nyt aion lopettaa niiden pikkuesteiden sahaamisen, koska Pluusi selvästi syttyy isommilla ja pystyy niitä hyppäämään ihan kevyesti. Sehän tässä on tärkeintä. Sen meno vaan näyttää niin helpolta! Mua oikein jännittää, että mitä tuo elukka vielä hyppääkään jonain päivänä?! Joulukuun draivareissa suunnitelmana hypätä 80cm ja 90cm radat. Jebou!

Tässä kuvasaldoa molemmilta radoilta.

Johanna tuli Vessun kanssa Sepon kentälle ja mie pääsin kokeilemaan isoa ruskeeta. Olipas se herkkä ja kiva heppa. Ampui laukkaan paikaltaan, ku meitsi vähän ronskisti pyysi, heh! Tässä on näitä ravureita tuupittu jo niin pitkään että alkaa unohtua nuo "siirrä hellästi istuinluuta"... Olipas kivaa ja mukavat askellajit Vessulla kerta kaikkiaan! Tuli sellainen olo, että mähän voisin tällä osatakin mennä, kun vaan muutaman kerran menisin :) Kun tulin alas, niin meinasin lentää selälleni. Lihasmuistissa on se tietty tunne ja korkeus miten sieltä selästä alas tullaan. Hyppäsin sillai reippaasti niin kuin aina, mutta maa ei ollutkaan siinä missä se on aina ollut, hittolainen. No en onnesta kaatunut, mutta ei se kaukana ollut.

Kiitos Johannalle Vessun lainasta! Olipas kivaa :)