Omituinen startti Pluusin kanssa

Ai miksi omituinen? No koska se lopetti juoksemisen kesken kaiken ja oli vähän niinku "pihalla". Jälkeenpäin ajateltuna on aika loogista, että se luuli homman loppuneen ekan kierroksen jälkeen, koska normaalista poiketen ajettiin proovin jälkeen täysi kierros eikä käännetty ympäri niin kuin yleensä. Ja kuten tiedetään, ni nää urpothan oppii laskemaan näitä kierroksia :) Laukka tuli outoon kohtaan, kun Pluusi oli jo hidastanut tyyliin hölkälle. Lähti kyllä hyvin laukan jälkeen, mutta taas loppusuoralla alkoi katella ympärilleen ja oli vähän hukassa jotenkin. En uskaltanut käskeä laukan pelossa, mutta nyt olis kyllä tarvinnut pyytää eteen, kun hidasti vaan ittekseen. Tää ei ollut mitään väsymishidastelua, sen mie erotan kyllä! Jotenkin se vaan lopetti, kun edessä ei lähellä ollut ketään. Nyt on useamman startin jälkeen itsellä sellainen olo, että Pluusi tarvitsee vetoapua edellensä, jos meinaa saada siitä kaiken irti. Jos se saa jolkotella hyvässä "selässä", niin vauhti ja motivaatio säilyy ihan eri tavalla. No tää ei varmaan oo mikään uusi juttu. Toimii varmasti aika monen kanssa samalla tavalla.

Sitten palataan alkuun...Lähtökiihdytyksessä olikin sitten mukavat sählingit. Eli numerolla 12 mulla on valittavana joko rata 7 tai 8, niinku ravikortilliset tietävät. Noh...olin ajatellut lähteä Holopaisen perästä eli 7 radalta, mutta numero 11 olikin tunkenut siihen, vaikka sen olisi pitänyt valita rata 5 tai 6. No, eihän siinä normisti ole mitään ongelmaa, koska voin aina valita radan 8...paitsi että...Hanna myöhästyi Pojan kanssa lähdöstä eli ei ollut omalla paikallaan radalla 8. En voinut siis ottaa myöskään Hannan selkää, koska Hannaa ei ollut. Ja kuten tiedämme, en saa myöskään mennä takarivistä eturiviin. Niinpä niin, mitäs sitten? Onneksi 11 tajusi mokansa ja siirtyi 6 radalle, jolloin mulle tuli paikka 7 radalle Holopaisen selkään. No tässä vaiheessa oltiin jo lähtölinjalla ja Holopaisen hevonen lähti huonosti ja täten myös meidän lähtö meni ns. pieleen. En väitä, että tällä olisi mitään tekemistä startin kokonaisuuden kannalta, mutta kyllä se mun päätä silti sekoitti. Enkä ymmärrä etten saanut suuta auki ja käskenyt valjakkoa nro 11 siirtymään pois mun radaltani. Sekä 8 että 11 saivat sakot mokistansa.

Kokonaisuudessaan tää oli mukavin ja helpoin startti tähän mennessä, koska mua ei enää samalla lailla jännittänyt. Mie jopa nautiskelin menosta ja oli jotenkin kivaa ajella kilpaa hämärässä :) Tää on niin mun juttuni, voi että. Siis aivan mahtava harrastus. Ihan erimoinen tunnelma ja lataus kuin missään muussa hevoshommassa. Ja saa kisata äijien kanssa, kun muuten aina kilpakumppanit on tyttöjä ja naisia. Taas oli mukavia juttuja ukkojen kanssa, kun oltiin jäähdyttelemässä tallialueella. En ymmärrä, miksi ihmiset ajavat niin vähän itse kilpaa hevosiaan?! Olishan tää vielä makeampaa, kun kaikki ei olis vaan niitä ammattilaisia ja lainakuskeja. Mie aion ainakin ajaa itte Pääskyäkin niin pitkään ku vaan mahdollista. "Jos on hyvä hevonen, niin kuka vaan voi sillä voittaa ja huonolla hevosella ei kukaan voi pärjätä" sanoi Kari Lähdekorpi jossain Ravisuorassa. Näinhän se on. Rohkeus on ehkä tärkein tuolla kisatessa. Pitää uskaltaa hyödyntää tarjolla oleva mahdollisuus ja päätökset täytyy tehdä todella nopeasti. En väitä, että osaisin vielä tuota hommaa, mutta alan olla mukavasti kartalla siitä, mitä pitäisi oppia.

Pluusi painoi lämmittelyssä ja vielä pruuvissakin niin paljon, että mun vasen käsi kramppasi oikein kunnolla. Kaikki pienen ihmisen voimat sain taas käyttää. Hauistreeniä tuli taas oikein kunnolla!

Juha unohti kameran kotiin, mutta onneksi Suvi oli paikalla ja sai meistä tosi hienot kuvat. Ei kai näitä startteja tartte jatkossa niin kuvailla, mutta on se kiva, kun näistä ensimmäisistä jää muistot. Ja ainahan tuolla joku noita kuvia ottaa kummiskin. Nyt oli tosi kivaa, kun Suvi tuli ja kuvasi. Muutenkin oli mukavaa, kun Ässäporukka oli kannustamassa. Kiitos siitä!!!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...