Vaihteeksi jäällä :)

Eilen oli kyllä ihan paras jääreissu :) Ratsuna ihana ja säpäkkä Pluusi, jolta ei voimat lopu! Tein reilun 13 kilsan treenin jäällä. Alkukäyntien ja -ravien jälkeen vajaat 4km laukkaa, sitten kilsa käyntiä ja sitten taas 4km laukkaa. Pluusi on ihan huippu, kun se ei hyydy ikinä. Sitä piti loppuun asti toppuutella ja kesken laukkapätkänkin se vaan pyytää saada mennä lujempaa...ihme hepo! Tokihan sillä on älyttömän hyvä kunto, kun joka viikko on startissakin, mutta on se kumma, kun ei se halua hiljentää ollenkaan :)

Joka tapauksessa olin taas tyytyväinen, että ratsastan nykyisin Olympia-kuolaimella. Nyt olisi taas ollut kamala reissu ilman. Kyllä koko ajan sai vähän ottaa, kun meinasi vauhti kiihtyä. Tarkoitus oli mennä semi-rauhallista kuntolaukkaa ja siltä se suunnilleen tuntuikin, mutta Sporstrackerin huippunopeus oli 43.2km/h eli ei se nyt ihan kuntolaukkaa enää ole...Ja kun me mentiin koko matka tyyliin sitä samaa vauhtia. 9.5 kilsan kohdalla keskinopeus näytti vielä 17.8km/h, vaikka siinä oli rauhallista käyntiä mukana pari kilsaa. Että suht railakasta tosiaan. Ei ihme, että sykemittari näytti Pluusilla 90 vielä vartin selästä alastulon jälkeen. Otin mukavat loppuhölkät ja pitkät käynnit niin, ettei P puhaltanut enää yhtään tallin pihassa.

Kiva tehdä erilaisia kestävyystreenejä ja ihanaa kun on tuo Sportstracker :) Eilinen treeni ei sinällään ollut Pluusille kovin raskas, koska perus starttipäivänä sen suoritus on suunnilleen seuraavanlainen. Esittely ja lämmittely koostuu muutamasta kilometristä hölkkää ja parista kilometristä lujaa ravia. Tekee siis matkassa about 5km, kun radalla mennään. Sen jälkeen on itse lähtö, jossa tulee yleensä 2100m ravia ihan täpöllä+lähtövalmistelut ja oikeaan paikkaan hölköttely. Aika hyvät kilometrimäärät ja suurin osa siitä mennään oikeasti "urku auki". Että onhan nää mun ravi/laukkatreenit itseasiassa kevyempiä. Ainakin Pluusi saa erilaista harjoitusta. Pitkän matkan kestävyyttä tulee nyt eri tavalla, kun nopeat lihaksethan sillä on hyvässä kunnossa.

Se on jännä, miten lihaksisto kehittyy tietynlaiseen treeniin sopivaksi. Kait hevosilla menee niinku ihmisilläkin, että nopeuksia täytyy treenata paljon. Jos nyt ajattelen omaa juoksemista, niin mulle nopeus 9km/h on sellainen nopeus, jolla pystyn juoksemaan periaatteessa maailman tappiin saakka, mutta jos nopeuteen lisätään vaikka 2km/h eli vauhti onkin 11km/h, niin jo vain juoksu alkaa tuntua työläältä ja sujuminen riippuukin enemmän päivän kunnosta kuin yleisestä pystymisestä. Juoksukunnon kehittyminen on aika hauska asia. Kun 2009 kesällä juoksin Cooperin testissä 2000 metriä kaatuen testin jälkeen "kuolleena" maahan, en tosiaan uskonut, että 3 vuotta myöhemmin pystyn juoksemaan yli kymmenkertaisen matkan vieläpä lujempaa kuin silloisen Cooperin...siis aika sairasta! Viime kesän Cooper-tulos oli 2520m ja en ollut suorituksen jälkeen mitenkään "loppu". Kävelin/hölkkäsin tyytyväisenä lähtöpaikalle. No johan tää nyt karkas käsistä koko Bloggaus...no mut ihan kiva muistella menneitä urheilusuorituksia ja miettiä kunnon kehittymistä.

Kiva reissu siis, vaikka mun polvitaipeeseen hankautui elämää suurempi palohaava ratsihousuista :( Täytynee varustautua ensi kerralla hieman paremmin! Selkään otti myös, mikä on jännä, koska ei mulla Woodyn kanssa esim. matkakisoissa koskaan selkä kipeytynyt istunnasta. Ehkä nää jatkuvat selkävaivat vaan nyt on niin pinnassa, että ratsastuskin tuntuu. Mari-Nella painaa jo aika tavalla ja nyt eletään todella haasteellista aikaa just selän kannalta. Täytyy jumpata ja hierotuttaa selkää nyt enemmän.

Mutta...Johanna ja Kirsi olivat koiruuksien kanssa jäällä ja ottivat miusta pari kuvaakin. Kiitos vaan!!

Jiihaa!