Torspoilua jos jonkinlaista!!!

Torstaina hyppäsin Pluusilla ilman satulaa kentällä. Menin illalla, joten rakensin esteet valotolppien läheisyyteen niin, että nähdään ne kunnolla. Pluusi oli aikas sähäkällä tuulella. Olin kuvitellut sen olevan viilipytty tiistain ravistartin jälkeen, mutta paskanlatvat. Se oli koko ajan menossa ja teputteli sinne tänne. Veti parit ceepeetkin jostain...toiset siitä, kun huusin Kirsille moi! selästä. Että näin!??? No mutta Pluusendaalilla on maailman helpoimmat askellajit istua, joten sen sätkyt ei haittaa edes ilman satulaa.

Mulla oli kaksi estettä, ristikko ja pieni pysty. Hiisasin niitä jonkun aikaa pääosin ravilähestymisillä, koska kenttä ei ollut ihan parhaassa hapessa hyppytouhuihin. Jatkettiin esteen jälkeen aina laukassa ja muutaman kerran pysäytin hepan aitaan, kun tuntuivat jarrut olevan vähän ruosteessa...Menin ravikuolaimella ja kyllä sen taas heti huomasi hevosesta, ikävä kyllä! Mutta Pluusi hyppäsi tosi hyvin. Ei kolauttanut kertaakaan taaskaan. Se on nyt hoksannut mihin tässä pyritään. Tää oli nyt viides hyppykerta sen kanssa. Sainpahan jalat kipeeksi tästä reissusta. Sen verta railakasta touhua kummiskin!

Perjantaina hoitelin Pääskyä ja seurustelin vauvahevosten kanssa pihatossa. Pääskystä lähtee karvaa ihan hullun lailla. Naputtelin sen jalkoja kaviokoukulla ja hyvin meni. Ei se välitä mitään noista hoitotoimenpiteistä, mikä on tosi hyvä asia. Nostelin häntääkin huvikseni (valmistautumista häntäremmiin, hih). Varsat oli taas niiiiiin ihania turpinensa. Istuin pahnojen päällä ja mulla oli pieniä turpia naamavärkki täynnä. Myös pipon tupsu kiinnosti niitä kovasti :)

Lauantaina lähdettiin sitten pitkästä aikaa Juhan kanssa maastoon. Mentiin jalkakäytävää pitkin Ihamuotilaan...tai niin meidän piti. Jannen pihatiellä tuli kolme issikkaa vastaan, mikä olikin sitten Ansolle liikaa! Se veti ympäri ja karkuun Kuruntielle. Juha onneksi kesti kyydissä, mutta päätti tulla alas ja taluttaa vauhkon Anson mun perään Mustanlahdentielle. Anso lähtikin kiskomaan ja koska tie oli superliukas, Juha kellahti nurin ja Anso lähti yksin reipasta ravia Kuruntietä pitkin kotiinpäin. No siinä sitten ihmeteltiin, että mitäs nyt??? Juha lähti juoksemaan isoa tietä Anselmin perään ja mää töpöttelin jalkakäytävää Pluusin kanssa perässä. Lempiänniemen risteyksessä joku ystävällinen sielu otti Anson kiinni, mutta koska toinen ohja puuttui, piti lähteä kotiin hakemaan ehjät ohjat. Onneksi ei mitään sattunut ja Juha ei säikähtänyt, joten vaihdettiin ehjät ohjat ja lähdettiin Antaverkkaan päin jolkottelemaan.

Mentiin venerannan kohdalta jäälle ja päästeltiin oikein pontevasti, kun pohja oli hyvä ja moottorikelkan jälkiä oli monet. Hepat oli ihan fiiliksissä ja tässä vaiheessa Ansokin oli jo selvinnyt järkytyksestään :) Loppu hyvin, kaikki hyvin! Kaikkee noitten kapuloiden kanssa voikin sattua. Anso, joka on yleensä maastovarma, eikä kattele mitään, päätti sitten vetää kilarit muutamasta pienestä islanninhevosesta. Että näin! Ne kaivurit ja linja-autot siinä matkalla ei haitanneet mitään, mutta ne issikat...voi äitee! No mutta Ansolla on kyllä näitä taipumuksia ollut joskus takavuosina...siis että lähtee vaan menemään jostain onnettomasta pikku asiasta. Se ei edes ole semmonen hevonen, joka rauhoittuisi ihmisen kanssa maasta käsin...päinvastoin. Maasta on ihan mahdoton hallita, kun lähtee vaan jyräämään. Tietty jos Juhalla olisi ollut nastat kengissä, ni ei olis liukastunut ja kaatunut. Mutta minkälaiset mahtaa olla nastalliset ratsastuskengät????

Jäällä on nyt tosi hyvä mennä, joten ensi viikonloppuna mennään Juhan kanssa uudestaan!

Pari selästä otettua kuvaa eiliseltä

Pluusin kaula näyttää erehdyttävän pitkältä

Ihana toi auringonvalo Juhan takana