Pluusi kävi aika kierroksilla eilen ja teputeltiin taas sinne tänne. Se on jotenkin niin liikuttava teputuksinensa, kun se on kummiskin niin kiltti ja reppana. Aika kovin painoi kyllä ohjalle laukassa. Meinaan että ilman satulaa se pidättäminen on joskus hiukka haasteellista ;) ;) ;)
Olipas mukava retki mukavassa seurassa!!!
Joulupäivänä oli sitten vuorossa Pääskynen. Mäkelä-Haavistontie on melkein kokonaan sulanut, joten kärryttely oli oikein mukavaa pehmeällä ja pitävällä pohjalla. Pääsky on ollut viime viikkoina vanha oma itsensä. Tulee siis portille vastaan ja on kovin seurallinen :) Tänään valjastettaessa se olikin varsinainen vitsiniekka. Yritti syödä kaikki remmit mihin vain yletti, hih! Mua jännitti yllättävän vähän, vaikka tosiaan tää oli niinku toka reissu episodin jälkeen ja eka reissu kotona. Pääsky käyttäytyi erittäin mallikelpoisesti koko reissun ja oli kovasti meno-mono päällä. Sain pidellä jonkin verran. Mentiin mukavaa hölkkää melkein koko matka. 6-7 kilsan lenkki suunnilleen. Korvat oli koko matkan tötteröllään eteenpäin ja mieli oli varsalla selvästi iloinen :) Vettä satoi, mutta meilläpäs olikin sadepuvut Juhan kanssa. Pääskystä ei sade haitannut ja korviinkaan ei mennyt vettä, kun oli pallerot korvissa. Pääsky kääntyi tänään ihan superhyvin ja pienessä tilassa, kolikon päällä suorastaan. Mie yritin oikein ennakoida ja kääntää kaukaa, mutta poni olikin siististi ympäri ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sit vaan katoin Juhaa vieressä ja naurettiin että joopa joo! Pääsky taitaakin olla fiksumpi kuin me edes tajutaan...Potkuremmi oli tiukalla ja sekki sen verta tiukemmalla, ettei tee niin mieli pukitella...Kerran se hiukka "pylläytti", mutta tosiaan remmit varmaan auttoivat, että päätti jättää siihen.
Loppuviikosta ajellaan taas kotosalla. Josko Teivoon mentäis taas parin viikon päästä kattelemaan. Itsellä on nyt sillai hyvä fiilis taas ja Teivon episodi on jäänyt taakse. Niinhän täytyy ollakin. Näistä hommista ei tuu sitten yhtään mitään, jos alkaa vanhoja miettiä tai pelätä. Varsan kanssa on sitten tasan ne kaksi vaihtoehtoa: Myydä pois tai uskaltaa itte sählätä! Päätin valita jälkimmäisen. Aikuisen järkipelin kanssa voi toimia ja tehdä asioita vaikka itse olisikin epävarma, mutta varsan kanssa ei voi liikkua metriäkään, jos ei ole varma itsestään ja omista tekemisistään. Kyllä mie vielä tuun olemaan sormi suussa Pääskyn kanssa, mutta on tosi tärkeää, että nyt taas tulee onnistumisia :) :) :)
Jotenkin oon salaa (täällä kaikkien luettavana) ylpeä miusta ja Juhasta, että ollaan niin reippaasti tartuttu toimeen Pääskyn kanssa, vaikka Teivon tapahtumat olivat suht traagisia ihan noin niinku ravimiestenkin silmin...Kyllähän tässä tilanteessa olisi ollut helpompi jättää ajamatta tai antaa varsa jonkun ammattilaisen valmennukseen. Mie sanoin Juhalle, että mun täytyy itse ajaa ja pärjätä sen kanssa. Ei se ole mistään kotoisin, ettei uskalla omansa kanssa tehdä. Nyt on vaan pakko!!!! Sitten mietin sitäkin, että vaikka olen suht "vihreä" ajopuuhissa, niin onhan mulla hyvänen aika melkein 30 vuotta kokemusta hevosista ja niiden käsittelystä. Periksi ei anneta, nyt vaan mennään ja tehdään! Varmaan mua jännittää vielä monta reissua, mutta reippain mielin täytyy vaan mennä. Oli kyllä niin hyvä, kun Saima oli Teivossa mukana sunnuntaina. Kokemusta ei oo koskaan liikaa näissä hommissa. Jos Pääsky olis ihan peruskiltti varsa, niin olishan tää helpompaa. Mutta se nyt on semmoinen kuin on. Junttura mikä junttura! Toivottavasti tuo luonne kantaa pitkälle noissa ravihommissa sitten kun sinne päästään. Suurin osa hyvistä juoksijoista on jollain tapaa vähän hankalia käsitellä tms. Lujaan voitontahtoon ja taistelija-luonteeseen liittyy usein ominaisuuksia, jotka ilmenevät ihmisen kanssa ns. käsittelyn hankaluutena. Lainaan taas kerran Puikkosen Peteä, joka I.P. Vipotiinan kolmannen kuningatar-tittelin jälkeen totesi, että "Tämä hevonen on kyllä tosi vaikia luonne, mutta se saa meleko paljon anteeksi kun juoksee niin lujaa" Niinpä niin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti