Pääsky debytoi hiittikärryjen edessä

Nonni! Nyt se on tehty! Tästä se lähtee! Ekaks piti mennä vaan irtojuoksuttamaan Pääskyä, mutta koska jalka on suht hyvä, niin tehtiin viimehetken muutos suunnitelmiin...ylläri :) Lähdettiin siis Teivoon Pääskyn kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vain parit itkupotkuraivarit matkalla, siis minulla. No ensinnäkin kaakin mutakoipia pestessä tallinpihassa, se veti paskahalvauksen vesiletkusta ja pesemisestä. Takajalat viuhui ja sitten jäin vielä tietysti hevosen ja seinän väliin. Perus-setti! Sit kun aloin putsata kavioita, ni toisen takasen kenkä oli ihan viturallaan. Tästä siis ekat "BB-Tea" itkut...Että eihän me nyt päästä mihinkään ja kuka me saadaan korjaamaan tää kenkä, kun on PYHÄPÄIVÄ. Nooooh...Juha sitten kaikessa rauhassa ehdotti, että kysyisin Saulia. No niinpä tietysti. Olinpas tyhmä! No minäpäs kysyin ja Saulihan tuli. IHANAAAAAA! Saulilla ei kauaa nokka tuhissut, kun oikoi kengän ja löi sen uudestaan kiinni valjastuskatoksilla. Iso kiitos tästä :) Vääntyneellä popolla ei olis millään voinut lähteä ajelemaan. Huh, huh...Yllättävän hyvin Pääsky antoi laittaa. Vähän vaan vatkas, mutta oli koko ajan rauhallinen.

Sit alettiin valjastaa ja mullahan ei ollut remeleistä ja säädöistä mitään käryä, koska eihän noita meidän valjaita oo ku kerran käytetty Pluusilla viime talvena ja ne on yhdistelty sieltä täältä eri valjaista yms. Potkuremmin ostin pari viikkoa sitten, mutta tänään huomasin ettei häntäremmissä ollut sille paikkaa. No, jesarihan toimii aina :) :) :) Heppa valjaissa ja eikun menox. Kyä jännitti. En edes yritä väittää etteikö olisi jännittänyt. Ennen viime perjantaita en olis ehkä osannut jännittää, mutta nyt olen tajunnut että varsan kanssa voi tapahtua MITÄ TAHANSA KOSKA TAHANSA! Mistään ei siis ole takeita. Jännitti joo, mutta ei pelottanut. Tässä on ratkaiseva ja merkitsevä ero, joka on hyvä tiedostaa! Mulla oli se ajatus, että jos se lähtee, niin sitten se lähtee. Sitten vaan tehdään mitä voidaan ja toivotaan parasta. Mutta ei pelätä pahinta! Koska silloin jos pelätään pahinta, niin koko homma kusee ja sen voi lopettaa samantien. Sen olen näissä hevoshommissa oppinut :) No eihän se lähtenyt. Jolkotteli menemään kuin vanha ravuri ja koitti taas ottaa vauhtia etusuoralla joka kierroksella. Takasuoralla taas vauhti hiipui ja joka kierroksella tarjottiin portille päin, että eikö tää jo riitä?! Ajelin hölkkää reilut viisi kierrosta ja sitten kävelin tallialueen ympäri. Matkaa kertyi siis reilut 6 km. Pääsky yskähti pari kertaa, mutta täytyy nyt huomenna katsoa tilanne uudestaan eli onko se vielä toipilas vai voiko jo alkaa normaalisti rasittaa?!  Nythän se on ollut ajamatta yli kaksi viikkoa. Pitkä aika varsalle. Huomenna ajetaan käyntiä kotona. Eka reissu muualla kuin radalla. HUI! Sanoo Pääsky ;)

Käytiin vielä "pesutuvalla" Teivossa, koska sekin paikka täytyy opetella. Paskahalvaushan sielläkin tuli, kun letkusta alkoi vettä tulla, mutta minäpä luotin siihen, että pesutuvan ketjut kestää...ja kestihän ne! Sit ei muuta kuin ponille loimi päälle ja autoon. Ihanaa, kun joku asia toimii ilman draamaa. Se on toi kuljetus. Pääsky menee koppiin yhtä reippaasti ja iloisesti kuin Woody konsanaan. Se myös peruuttaa pois erittäin hyvin. Valjastuskatokseen peruutus ei mennyt ihan yhtä hyvin...Ajattelin, että me ei aleta leikkimään hevosen kanssa sitä, että tullaan radalta ja jätetään kiinni katokseen etuperin, koska kärryt on perässä. Ei todellakaan. Heti ekasta kerrasta peruutus kärryjen kanssa katokseen. Pääsky peruutti ensin pari metriä, mutta sitten tuli stoppi. Siis täydellinen muulikohtaus sanon minä. Ei sitten millään. Me vedettiin ja työnnettiin. Vuoronperään kiskottiin takaa jopa kärryistä taaksepäin ja toinen työnsi edestä. Ei niin ei. Tässä kohtaa mulle tuli taas "BB-Tea" itkupotkut, mutta vain hetkellisesti...onneksi! En tiedä mitä sitten tapahtui, mutta 10 minuutin jälkeen se sitten peruutti perille asti ja sai tietysti isot kiitokset saavutuksestaan. Hauskinta tässä kaikessa oli se, että Pääsky ei missään vaiheessa ollut hermostunut tai paniikissa tai jännittynyt. Se siis vain seisoi muulinkorvat hörössä tyytyväisenä koko noin 400 kilon painollansa sillä ilmeellä, jotta siinähän työntelette...Tää on siis se piirre, mikä on mulle uusi, mutta terveellä tavalla tervetullut tuttavuus oman hepan kanssa. Woody ja Pluusi on molemmat helppoja tässä suhteessa, vaikka Woodyn kanssa olikin sitten paljon muita haasteita. Pääsky ei ainakaan vielä ole sillä tavalla miellyttämishaluinen. Toki se on kovin ihmisystävällinen, mutta muulitellessaan, se sitten oikeasti muulittelee eikä kysele. Se tavallaan haastaa ihmisen ja kun komennetaan, se saattaa antaa takaisin. Onko tää nyt se "Pysteriläisten" tammojen juttu???? Kuulemma on. No, mutta...kyllä mie saan sen energian käännettyä oikeaan osoitteeseen. Aion olla Pääskyä ovelampi, heh ;)

Tänään se oli yksin toisella heinäkasalla, kun muut oli toisella. Kun huusin kulman takaa, se hörisi iloisesti. Tulipas mukava mieli siitäkin :) Nyt on viimeinenkin kaveri saapunut ja oripoika taasen lähti muualle. Nyt laumassa on siis Vilma 7v, Adi, Salli ja Pääsky on nää vuotiaat tammat ja sitten on viime kesän tamma-varsa (Vilman varsa). Mukava pikku lauma.

Huomenna tosiaan laatuaika Juhan kanssa jatkuu. Mäkelä-Haavistontiellä mennään sitten "Hummani hei, huputiti hummani hei" ja mielellään ei ojanpohjalle tai metikköön kärrien kanssa ;)

Teivo 2.11.2013

Kengityshommia...