No juu, almost kylmiltään siis puskettiin radalle. Woody arkoi oudosti selkää, kun kiipesin kyytiin. Veti sillai körmyyn samalla tavalla, kuin sateen jälkeen jos on kastunut. En tiedä mistä oli nyt juminut, mutta onneksi meni nopeesti ohi. W oli verkassa tosi lunki (outoa), mut radalla siitä kuoriutui taas kilpaponi, vaikka tosiaan ei ollut yhtä jouhevaa ja sujuvaa, kuin parit edelliset kisat. Eka este hirveellä ilmavaralla ja sit selittämätön ja epä-woodymainen tökki toiselle esteelle??????? Olin hämmästynyt ja voltin aikana ehdin kelata koko meidän uran läpi lähestyessäni estettä uudestaan. Ajattelin, että voi vinetto nyt runnotaan hepo yli. Sen jälkeen sain kyllä patistella melkein joka esteelle ja vaikka muuten tulikin puhdas rata, niin mieli oli maassa, koska viime talven tapahtumat tulivat flashbackinä elävästi mieleen. W oli just tommonen silloin, ku etusten nivelissä oli se tulehdus. Se hyppäsi kiltisti, kun pyydettiin, mutta sen menosta uupui se normaali lentävä draivi. Esteiden väleissä mentiin reippaasti ja sykkeellä, mutta lähestymiset ja hypyt oli vähän outoja niinku viime talvenakin.
Koska nyt tiedän vaivan, en ole epätoivoinen niin kuin talvella, vaan otan lusikan kauniiseen käteen ja soitan eläinlääkärin piikittämään kortisonit etusten vuohisniveliin ennen kuin tulehdus pääsee pahemmaksi.
Kisaradasta ei luonnollisestikaan voi jäädä kovin hyvä mieli, kun tietää ettei tamma ole ihan kunnossa. Kiitän ja kumarran kuitenkin sen asenteelle, jolla se haluaa tehdä minut onnelliseksi kipeänäkin. Nyt onneksi tiedän ongelman ja teen oman osani eli hoidan hevosen kuntoon. W on nyt ollut niin kauan taas hyvä, että mistä olisin voinut tämän tietää?! Turha murehtia, kun nyt kuitenkin tiedän.
Aika hyviä kuvia radasta Juha sai taas otettua :) Kiitos :) Ilonalle kiitos avusta ja videoinnista!
 |
| Huojentunut ilme muurin jälkeen radan päätteeksi |
Wau, upeita kuvia :)
VastaaPoista