Tällä viikolla oon maastoillut kerran ilman satulaa ja tuuppinut kaksi kertaa kentällä satulan kanssa. Tämän viikon saldona siis kolme ratsastusta: Koulua, esteitä ja maastoilua. Lisäksi Pluusilla oli tiistaina startti Porissa. Yksi laukka tuli, mutta hienosti se kiri lopussa ja sai hyvän ajan. Tosin taas tuli eka rahaton sija :( Pluusi karsiutui ensi tiistain iltaraveista Teivossa, joten sinne meni mun ajovuoroni...no ensi kuussa pääsen varmaan taas rattaille.
Pluusi on ollut nyt ajoittain tosi hyvä kentällä, kun olen hyödyntänyt Tyttelin ohjeita. Tänään hyppäsin esteitä niin, että olin rakentanut kahdeksikolle esteet molemmille diagonaaleille. Harjoiteltiin siis laukkoja. Halusin nähdä kuinka Pluusi tulee alas esteiltä kummassakin suunnassa. Aika hyvin se tulee myötälaukkaan alas ja jos laskeutuu vastalaukkaan, niin vaihtaa itse laukat tosi hienosti. Tänään siis taas vaan nautiskelin menosta ja yritin keskittyä tuomaan sen esteille hyvin. Tänään muutoksena se, että menin kolmipalalla Olympian sijaan. Pluusi on herkistynyt suustaan niin paljon kenttätyössä, että olympian aika taitaa olla ohitse?! Maastoon aion laittaa sen edelleen. Niin tein Woodynkin kanssa. Mitä järkeä kiskoa ja tapella maastossa, kun ei ole pakko.
Pluusi oli tosi hyvä kolmipalankin kanssa. En siis huomannut muuta eroa kuin, että oli kivempi kääntää, ku ei tartte ottaa ennakkoa niinku olympian kanssa. Se kuunteli pidätteet eikä tarvinnut yhtään kiskoa!!! Hypyt oli tänään hyviä paria jättiloikkaa lukuunottamatta. Pluusi on nyt siinä mielessä muuttunut, että se lähtee hiukan kauempaa, jos ei askeleet sovi. Se ei siis enää yritä väkisin mahtua mahdottomaan rakoon. Puomipudotukset etusilla ovat siis vähentyneet radikaalisti. Hyvä näin, koska isommissa hypyissä puomit todennäköisesti pysyvät kuitenkin paikallaan ennemmin kuin liian lähelle tulleissa ponnuissa. P alkaa olla aikas hyvin kartalla tässä estehommassa. Se korjaili tänään tosi hienosti askeleitaan ja siis oikeasti "ajatteli" hyppyjä. Se ottaa välillä hienoja puolikkaita askelia, mutta toisinaan se ei oikein tiedä, milloin pitäisi lähteä. Itselläni on myös tekemistä lähestymisissä. Välillä kun tunnen ettei askeleet sovi, niin jätän hevoselle ehkä liikaakin pähkäiltävää, kun jätän sen tavallaan aika yksin ratkaisunsa kanssa. Tilanteet tulevat niin nopeasti, ettei blondi ehdi reagoida :) :) :) Toisaalta mulle on aina sanottu ettei hevoselle kannata opettaa hyppäämistä niin, että ihminen aina näyttää ponnistuspaikan, vaan että hepan täytyy itse oppia katsomaan. Noh, josko tässä piakkoin pääsisi Tytsän estetunnille, niin taas oltaisiin viisaampia. Tää yksin opettelu on niin pirun hidasta, kun eihän niitä kaikkia virheitään voi edes tiedostaa. Sit vaan yhtäkkiä tajuaa, että on tehnyt jonkun asian väärin ja tunnilla opettaja olis huomannut sen heti. Aikaa siis tuhlaantuu, kun tökkii yksin menemään...
Nyt taidan seuraavaksi hypätä 80cm radan ensin kotona ja sitten täytyy kattoa jotkut kivat kisat. Pluusi on kyllä ihan valmis etenemään seuraavaan vaiheeseen. Ainahan se on jotenkin haasteellista siirtyä isompiin luokkiin varsinkin keskeneräisellä ravurilla, mutta kyllähän riskejäkin täytyy ottaa. Sitä paitsi kyllä Woodyn kanssa hypätessä oli enemmän riskejä kuin tämän puten kanssa ;) Tällä on ne laukat sen verta hyvin hanskassa, ettei mua edes jännitä enää sen kanssa. Pää märkänä painetaan kohti ensi kautta ja kenttäkisoja :)
Josko sitä huomenna tai ensi viikolla täräyttäisi Teivoon montehiitille uudella kiiltonahkaisella montepenkillä, hih :) Näinköhän meitin reidet vielä jaksaa???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti