Pääskysen lentoa : Ekat matkakisat Pluusin kanssa

Oltiin siis tänään Pluusin kanssa sen ekoissa matkakisoissa Sastamalassa. Mulle nää oli neljännet kisat. Ilma oli aivan taivaallinen, mutta siihen se taivaallisuus sitten jäikin. Kaikki meni kyllä ihan hyvin, mutta en kyllä saanut tästä reissusta juurikaan mitään. Koska ratsastin luokassa yksin, olin todellakin yksin. Ei sekään nyt niin haittaa, mutta koska kyseessä oli seuraluokka, mun täytyi koko ajan miettiä vauhtia, ettei mennä liian lujaa. Tosin Pluusilla on tiukka viikko sekä takana että edessä, joten myös siksi piti jarrutella...HÖH! Pluusi olisi koko ajan halunnut mennä lujempaa, joten pidätin pidätin ja pidätin sitä 21,8km eli koko matkan. RA-SIT-TA-VAA!!! Sehän menee tismalleen sitä vauhtia kuin haluan, mutta voi luoja minkä työn takana se on.

Sportstracker tai siis koko vit...n puhelin oli pimeänä puolet ajasta, joten aika ja kilometrit meni kirjaimellisesti perstuntumalla. Juha piti meille huollon 10 kilsan kohdalla, mutta Pluusi ei juonut. Söi vain pari namia, jotka ujutin sille vesiämpäristä...(ovela minä). Siinä meni vahingossa vähän vettäkin :) Pohjat oli tosi hyvät, joten ravailin paljon ja laukkasin kaksi pätkää. 8 kilsan kohdalla mun keskinopeus oli 15,8km/h, joten siitä se jarruttelu sitten alkoi.

Onneksi ilma oli niin hyvä ja tuli hyväksytty tulos. Pluusia kehuttiin kovasti sekä eläinlääkärin että stewardin toimesta, joten se lämmitti mieltä. No, se on ravihevonen. Ei pihan perällä pönöttävä pullaponi :) Urheilija näyttää urheilijalta ja hyvä niin. Juha sai kivoja kuvia ja oli meillä ainaskin hienot tiimivarusteet, jee!

Jos yrittäisi käydä vaikka kolmet seuratason kisat tänä vuonna ja kattellaan sitten mikä on ensi vuoden tilanne. En viitsi maksaa aluelupaa enää tälle kaudelle ja koska Pluusi juoksee koko ajan kilpaa, ei sillä edes voi mennä niille pitkille matkoille tässä kohtaa. Palautumisajat täytyy kuitenkin hevosen saada. Nyt neljät matkakisat käyneenä, mulla ei vielä kertaakaan ole tullut sellasta superfiilistä, että iho menee kananlihalle, koska TUNTUU VAAN NIIN SIISTILTÄ. Siis semmosta oloa, että koko automatka takaisin kisapaikalta mie vaan leijun ja puhun suu vaahdossa tietämättä mitä olen sanonut. Se fiilis on tullut vain hyppäämisestä ja radalla ajamisesta/ratsastamisesta. Voi olla, ettei sitä koskaan mistään muusta tulekaan...minkäs sillekään sitten voi??! Luulen sen johtuvan siitä, että matkaratsastuksessa ei sinänsä ole sellaisia jännittäviä huippukohtia, vaan meno on tasaista, vaikka mentäisiin lujaakin. Kaipaan siis jännitystä ja perhosia vatsaan, hih! Tietty pitkillä matkoilla ja nopeusluokissa tilanne olisi aivan toinen. Noh, mutta olosuhteisiin nähden oli silti ihan kivaa, kun oli vieraat maastot, hyvät pohjat ja ihana ilma :) Nyt keskitytään esteisiin ja ravitouhuihin. Jospa matkakisa siellä, toinen täällä alkaakin taas maistua :) Heinäkuussa on Sastamalassa kisat eli jospa mua ei sillo enää tylsistytä niin paljon, heh :) Nyt odotan vaan joka päivä, että pääsen Mäkkylään maastoesteille Pluusin kanssa. Voiko mikään olla niin siistiä???!!!!