Pääskysen lentoa : Ensimmäinen ravistartti ohjastajana eli montelähtö Mäntässä ja noroviruksen ihanuutta...

Vasta nyt, tiistai-iltana, olen kykenevä istahtamaan koneelle hiukan pidemmäksi aikaa. Meillä siis perheessä norovirus, joka jyllää edelleen jo toista viikkoa :( Luulin jo parantuneeni ja lähdin monteenkin sillä varjolla, mutta jo vain la-iltana se hauskuus iski uudestaan. Tänään ollut taas ihan karmee ripulipäivä. Piti ajaa tänään Teivossa kilpaa, mutta ei hemmetti tällä ruikuli-perällä tuu mistään mitään!

Lauantaina siis suunnistettiin Mäntän paikallisraveihin Juhan, Saiman Salon Johannan ja tietty Pluusin kanssa. Paikalla olivat myös Susanna Salo, Onni ja Oiva. Ilma oli tosi kiva. Ei liian kuuma, mutta silti lämmin. Pilvet näyttivät pahaenteisiltä, mutta onneksi ei alkanut satamaan. Pluusi oli todella vetelä, eikä jaksanut innostua edes ravien hälinästä, vaikka hevosia ja ihmisiä parveili siellä ja täällä. Lämmitin sen normisatulalla, jotta jaksan pönöttää jockey:na koko matkan itse lähdössä. Hevonen ei painanut ohjalle, mutta liikkui onneksi itse eteenpäin, melko löysästi tosin.

Lämmityksessä...

Sitten odoteltiinkin melkein tunti, koska 2. lähdön voltissa tapahtui JOTAIN, jonka seurauksena kuski putosi kyydistä ja heppa laukkasi irtona rataa ympäri noin 8-12 kierrosta ja sitä sitten odoteltiin, että se kanttura hiipuu jossain vaiheessa ja päästään jatkamaan. Tulipahan siis ylimääräistä odottelua myös meille!

Tässä toi tokan lähdön episodi...

Ukko yli laidan :(

No sitten tuli meitin vuoro. Yritin istua alhaalla mahdollisimman kauan, että oikeesti jaksan esittelyn ja kaksi kierrosta kisaa. Asennon löytyminen kesti hetken ja peräkkäin meno yleisön ohi aiheutti Pluusille hämmennystä tässä kokoonpanossa, jonka seurauksena laukattiin tyylikkäästi esittelyssä, heh! Mää aina nauran hevosille, jotka laukkaa esittelyyn, mutta niinpä niin...eikä oo ihan helppoa ottaa laukkaa alas siitä asennosta, VOI VINETTO!

Kokoontuminen ja esittely...


Tää olis tosi hyvä kuva, jos siis mentäis ravia eikä laukkaa...

Volttaus oli tosi vaikeaa tossa asennossa ekakertalaiselle ja jäinkin siinä jälkeen. Lähtö meni ihan pipariksi. Pluusi ei lähtenyt ja sitten kun lähti, niin lähti laukalla, jee! Se on selvästi vielä hämmentynyt, kun keikun sen korvissa, eikä ihme! No laukan jälkeen päästiin hyvää ravia matkaan. Hyvää ravia jatkui niin kauan kunnes takamatkan hevonen pyyhkäisi millistä ohi...siinä toinen laukka, voi arse! Kun sain takas raville, en tiennyt yhtään onko meidät hylätty pitkästä laukasta vai ei...takasuoralle kun ei kuulunut mitään kuulutuksia. Jatkoin matkaa ja nyt ei ollut mielessä mitään muuta kuin että 1,5 kierrosta täytyy saada menemään ravia. Seuraava laukka tarkoittaisi hylsyä. Laukat vei meiltä niin paljon sekunteja että muut olivat menneet menojaan. Jouduin ottamaan Pluusin melkein seis ennen kuin antoi laukan pois. Mentiin tasaista ravia ja tokalla kierroksella tehtiin hieno ohitus takasuoralla. En pyytänyt mitään, koska pelkäsin kolmatta laukkaa. Viimeinen etusuora suoraan sanottuna jolkoteltiin. Pluusi hyytyi ihan täysin...en oo aikaisemmin törmännyt moiseen! Se ei ole supernopea, mutta se hevonen on superkestävä ja jaksaa juosta samaa vauhtia vaikka kolme kierrosta. Siksi ihmettelin hyytymistä. Laitumella yötä päivää? Kipeä? Lihonut liian paljon? Nää kaikki kysymykset askarruttavat. Vastausta en tiedä, mutta täytyypä seurata puten jaksamista nyt vähän paremmin.

Ajaksi tuli onneton 1.45,3. Olisin odottanut, että mennään alle 40, koska sillä ainoalla montehiitillä Teivossa mentiin 1.38 ja se oli mun mielestä ihan ok hiittivauhti. Mutta kuten sanoin, hevonen ei ollut millään muotoa oma itsensä :( Saatiin silti sijoitus 5. Meitä oli 8 eli olen tyytyväinen hevosen päivän kunnon huomioiden. Tämä oli eka kerta, ihan hyvä jatkaa tästä! Tavoite oli hyväksytty suoritus ja toivoin, etten olisi viimeinen. Molemmat toteutuivat. Parasta oli oma jaksaminen!!!! Jaksoin tosi hyvin eikä tehnyt edes hurjan tiukkaa (paitsi seuraavana päivänä tuntui, kuin olisi hakattu). Noroviruksen palaaminen kuvioihin ei tätä tunnetta helpottanut prkle! Monella kokeneella kuskilla oli pidemmät jalkkarit ku mulla ja ne suunnilleen istui satulassa, joten olen ihan tyytyväinen myös asentooni. Kannattaa urheilla, jee jotain hyötyä :) :) :)

Kannustus- ja apujoukot oli ihan parhaat! Kiitos koko porukalle! Kivaa, kun mullakin alkaa olemaan oma luottoporukka näissä hommissa. Aika pitkään ollut melkoisen yksinäinen fiilis, kun Juhan kanssa kaksin kierretty. Johanna Salolle erityis-kiitos siitä, että lähtee mun hulluille reissuille mukaan, vaikka ei olisi kyseessä edes oma laji millään muotoa :) Ystävät <3. Kiitos Juhalle kuvista ja Johannalle videoinnista. Pitihän eka startti saada videolle ihan omalla kameralla :)

Startista...(vähän toi turvaliivi pököttää takin alta, mutta ei onneksi paljon)