Täydellinen lauantai ja vähän muutakin :)

No siis pakko aloittaa väärässä järjestyksessä eli ekaks tää ihana lauantai. Estekisat Hämeenkyrössä, Heidi Mäkisen tallilla. Ihan huiput kisat! Onneksi mentiin tuonne. Oli ihanan haastavat radat ja aivan huikea tunnelma! :) :) :) Ystävällisiä ihmisiä, ihanista ihanin ilma, hienot puitteet ja OIKEASTI haasteelliset radat. Nyt muuten nähtiin sekin, kun kisat etenevät sujuvasti ja aikataulussa huolimatta siitä, että verkka tapahtuu kilpailuradalla. Näähän ei siis yleensä toimi, mutta täällä toimi. Pisteet siis myös siitä! Kaikin puolin tosi hyvin järjestetty ja hoidettu. Annoin positiivista palautetta ratojen vaikeusasteesta ja Heidi kertoikin, että heillä on tapana laittaa erikoisesteitä jo 60cm luokkiin, vaikka sitä ei yleisesti Ratsastajainliitossa suositellakaan. Kyllä vaan hepat ja ratsastajat tottuvat kaikenlaisiin erikoisuuksiin jo pienillä radoilla. Itseä alkuun vähän hirvitti, kun Pluusilla on niin vähän kokemusta esteistä ja erikoisesteistä ei mitään. No mutta...hiukan kateltiin johteita ja hassuja portteja, mutta kieltoja ei tullut ollenkaan. Pluusi oli vähän samanlainen kuin Woody-vainaa aikoinaan...eli kattoa voi kuinka pahalla silmällä vaan, mutta koskaan se ei suoritukseen vaikuttanut. Sitten tehtiin vaan vähän isompi hyppy, ettei peto ylety haukkaisemaan.

Pluusi oli paikalle tultaessa ihan pööpö. Se hirnui, ruikki ja heitteli etusiaan ihan ku joku ori. Kiva sit lähtee tän kiimahirviön kanssa sinne muitten sekaan...ja tietysti punainen nauha KOTONA! No siis hirnuminen ja torspoilu jatkui koko ajan ekaan rataan saakka, sit se oli rauhallinen viilipytty ja taas kun tultiin autolle, niin hulluttelu jatkui. Se siis oikein nosteli takasiaan ja viuhtoi kunnolla + yritti potkia kuljetuskoppia sillai sivuttain, WHAAAAT?! Siinä lähellä oli tarhassa joku heppa, jolle se kait esiintyi. Kävelyalueella se rakastui johonkin poniin ja hirnu sille ihan hulluna joka kierroksella. Vähän uutta ja erilaista mullekin :)

Sitten itse ratoihin...Verkka oli tasan 15 minuuttia ja siinä ajassa ehdittiin paljon. Erikoisuutena oli, että saatiin hypätä verkassa "hurjimpia" esteitä, siis useita verkkaesteitä. Pluusi ei olisi tätä helpotusta tarvinnut, mutta jotkut kyllä. Molemmissa radoissa oli 8 estettä, arvosteluna A 2.0 eli ratkaisevia siis aika ja virhepisteet. No kyllähän mie kilpailuhenkisenä ihmisenä lähdin ekassa radassa jo heti reippaasti reissuun ja ajattelin ottaa ruusukkeen pois kuleksimasta...No joo, heti kolmas este tuli alas, joten sen jälkeen himmasin vauhtia ja keskityin tietoisesti hyviin teihin ja suoriin lähestymisiin. Loppurata olikin sitten puhdas ja kokonaisuutena rata oli todella sujuva. Jos en nyt ihan väärin muista, niin mentiin laukassa koko rata läpi. Vastalaukkaa kyllä osin, mutta laukka ku laukka :)

Toisella radalla meno ei ollut ihan niin sujuvaa ja tiputettiin kaksi estettä, mutta ihan ok. Pohja oli tooooosi raskas ja mun mielestä se alkoi näkyä hevosessa tässä toisella radalla. Ratsastan Pluusia aika samalla tavalla kuin Woodya eli en auta sitä lähestymisissä ja hypyissä paljoakaan, vaan sille jää itselle aika paljon pureskeltavaa. No tämä asia mun täytyy muuttaa, koska Pluusi tarvitsee apua enemmän, ainakin tässä vaiheessa. Se osaa puolikkaat askeleet ja laukan paremmin kuin Woody, mutta se ei pysty Woodyn tavoin viime hetken korjauksiin. Toki tämä voi johtua siitä, kun kokemusta on niin vähän tai sitten siitä, että Pluusi ei liioittele hypyissä niin kuin Woody, vaan hyppää melko lailla puomeja nuoleskellen. No siinähän se virhemarginaali kasvaa tottakai. Tämä oli ehdottomasti vaativin 70cm rata ikinä...ja kyllä mie oon aika paljon kisoja kiertänyt Pirkanmaalla. Mikä tästä teki vaativan? No, erikoisesteet ja niitä oli paljon...enemmän kuin normiesteitä. Tulipahan sitten hypättyä eka trippelikin kisoissa :) Muuri oli sen 70cm korkea, laine oli kooltaan valtava (ainakin se tuntui siltä), trippeli ja okserit olivat melko leveitä, portteja oli useampia, eikä se täysympärikäännös kutoselta seiskalle myöskään ollut ihan helppo...No siis Pluusi teki todella hyvää työtä, enkä itsekään videolla niin pahalta näyttänyt, heh!

Tosi hyvä mieli jäi ja nyt jäädään odottelemaan alkuviikon uutisia Mäntästä...eli pääseekö Pluusi mukaan ensi viikonlopun monteen vai mennäänkö kärrylähtöön...Molemmat käy! En vieläkään usko, että olen virallisesti oikea raviohjastaja :)

Kuvia kisoista

Ainut muutaman sekunnin rauhallinen hetki sidottuna, muuten jalka viuhui

60cm radalta

Pakko laittaa tänne näitä esteitä, ku ei tosiaan ollu mitään ihan perus 70cm radan esteitä

Kisojen jälkeen mentiin varsalaitumelle moikkaamaan Pääskyä. Varsat olivat vauhdissa ja vetivät muutamaan kertaan railakasta laukkaa edestakas laitumella. Sit ku ne lopetti, ni menin toiseen päähän hakemaan niitä. Kävelin polkua edellä ja kaikki 7 seurasivat mua (Pääsky etummaisena) portille asti. Ne on kyllä niin hauskoja tapauksia.

Pääsky on niin sievä putte <3

Pakkopusu <3

Perjantaina köpöteltiin jalkakäytävää pitkin Ihamuotilaan ja tehtiin mukava laukkatreeni radalla. Rata oli vesiputkitöiden takia osittain tosi huono, joten menin sen kohdan aina hissukseen. Muuten mentiin reipasta kuntolaukkaa rataa ympäri. Kovaa ei menty, mutta ei ihan hiljaakaan. Vihainen lokki ahdisteli mua yhdessä kohtaa ja sitten selvisi, että sillä oli poikaset maassa ja ne torspoili radalla sinne tänne. Väisteltiin untuvikkoja taidokkaasti joka kierroksella ja väistellä sai kyllä vihaista emoakin :( Reissu kesti 1h45min. Pysähdyttiin moikkaamaan Päiviä ja sit Työväentalolla oli Saulin siskon häävalmistelut, joten poikettiin Pluusin kanssa sielläkin. Ihana ilma ja ihana tamma :)

Keskiviikkona otin Sepon tiellä vähän "vetoja" montesatulalla ja nyt mulla on siis Sulinin Annan satula lainassa. On paljon parempi, kuin se Eevan lätyskä. Paino ja malli on samat, mutta tässä on tosi hyvät mokkanahkaiset polvituet, joten oli paljon helpompi mennä. Lyhensin jalkkareitakin vielä kahdella reiällä, jotta polvet ylettyy hyvin tukiin kiinni. Ehkä mie kumminkin uskallan lähteä tällä sinne starttiin...jos siis Pluusi pääsee mukaan :) Täytyy ensi viikolla vielä ainakin kerran nykäistä treenit tiellä. Harmi kun tiet on niin kovat. Tekee pahaa mennä lujaa ja Pluusikin kyllä laukkaa helpommin kuin radalla. Kauhean usein en uskalla tiellä ravuuttaa, mutta tietty voin harjoitella "könötystä" ihan käynnissäkin. Olennaistahan siinä on se kestävyys, siis ajallisesti.

Kiitos Juhalle ihanista kuvista ja Ilonalle videoista! Ihanaa, kun on hyvä porukka mukana kisoissa, ihan parasta!!!