Ihan oikeeta montea Teivon radalla :)

Eli sunnuntaina mentiin Jonnan kanssa Teivoon monte-hiitille. Pluusi ei oo vielä koskaan mennyt selästä radalla eikä siis myöskään ravannut OIKEASTI selästä käsin pidempää matkaa. Tiet on niin kovat ja epätasaiset/mäkiset ettei ravimeiningillä voi oikein treenata kotona. Koskaan ei pysty menemään niin lujaa tai niin pitkää matkaa tasaisella kuin olisi tarvis. Pluusi on niiiiin laukkaherkkä, että se ei tosiaankaan pysy ravilla jollain metsätiellä, jossa on kuoppia tai joka kiemurtelee sinne tänne. Autojen seassa taas ei voi ravata täysillä. No mutta...RAVIRADALLA VOI!!!

Menin lämmittelyn Pluusin normisatulalla, jotta sain säästeltyä reisiä varsinaiseen hiittiin. Pluusi oli tosi hyvän tuntuinen lämmittelyssä. Hölkättiin 3 kierrosta ja otettiin siinä samalla puolen kilsan reippaampi pätkä. Sitten huilaamaan katokseen, koska lämpömittari veteli aikas jäätäviä hellelukemia. Mentiin Jonnan ja Ilonan kanssa kahville Teivonlinnaan ja Pluusi huilaili varjossa vajaan puoli tuntia. Sitten ei muuta ku puolen kilon lärpäke selkään ja menoksi :) :) :) Mua jännitti niiiiiin paljon!!! Ei mikään muu, ku se että jaksanko olla siinä asennossa koko matkan.

Hölköttelin istuen/kekottaen/keventäen volttauspaikalle ja yritin voltata keventäen, jotta oikeasti jaksan sitten kekottaa pehva pystyssä 2100 metriä. No ensinnäkin hepan hallinta volttiringissä on melkoisen haastavaa tossa asennossa. Se oikoi ihan älyttömästi ja meni lapa edellä (ihan niinku kärryjenkin kanssa). No sit lähdettiin matkaan ja mä aloin sit siinä hakea sitä asentoa...JUU EI!!! Se asento on pakko ottaa jo voltissa, muuten ei tuu lähdöstä mitään! Päästiin ekaa kertaa takasuoralle ja siihen tuli eka laukka. Ei mennyt pitkäksi, mutta vaikea saada alas tosta asennosta. Siinä on suht helppoa niin kauan kun saa ajatella eteenpäin, mutta kun täytyy alkaa ottaa laukkaa alas ja "kiskoa" taaksepäin, ni kyllä on kroppa tiukilla. Etusuoralla tuli toinen laukka. Sen sain alas nopeasti. Viimeisellä takasuoralla tuli sit se kolmas laukka...V....U! No mutta viimeinen 500 mentiin ravia ja lujaa! Viimeiset 200 metriä odotin maalia niiiiiiin paljon...jalat väsyi, mutta pystyin menemään loppuun asti, jee!

Sitten analyysiä ja diagnosointia...
En tiedä johtuiko laukat mun epätasapainosta vai mistä, mutta aika ajoin olin kyllä vaikeuksissa tasapainon kanssa. Vaikeuksilla tarkoitan sitä, että otin liikaa tukea ohjista ja Pluusi selvästi ihmetteli sitä. Pluusi laukkaa melkein aina kärryjenkin edessä, joten mun on tosi vaikea tietää mistä laukat milloinkin johtuvat. Tiedän, että muutaman harjoituksen jälkeen opin tuon homman hyvin, mutta nyt tuntuu, että startti tulee kyllä aika nopeasti...en ehdi harjoitella ja punnitsen vakavasti menenkö starttiin normaalilla satulalla vai lähdenkö yrittämään läpyskällä???! Siinä on muutenkin kaikki uutta, joten ei olisi paljon varaa antaa tasoitusta huteran istunnan takia...Mulla on nyt 1,5 viikkoa aikaa pähkäillä. Voisinhan tosiaan mennä tämän ekan normaalilla satulallakin.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen suoritukseeni. En olisi uskonut, että jaksan pönöttää pystyssä koko matkan ;) Onpahan juoksemisesta ja muusta urheilusta onneksi hyötyä. Ei lopu kunto kesken!!! Mentiin vika kierros 1.38, vaikka tuli se laukkakin siihen. Samaa vauhtia hiitit menee kärryjenkin kanssa. Pluusi siis jaksaa hyvin, mikä on hienoa! Nyt tuli hll, mutta jospa startissa pysyttäis ravilla :)

Hovikuvaaja ei ollut paikalla, mutta Ilona nappasi puhelimella pari kuvaa...onneksi!